Muuntuva matto

Matonkudonnasta tuli opiskelujeni murheenkryyni. Osittain vikaa oli omassa asenteessani, sillä matonkudonta ei yhtään tuntunut olevan mukavuusalueideni liepeilläkään ja kiukku ja ärtymys tuntuivat olevan päällimmäinen tunne. Suurin probleemi oli kuitenkin koulun sisäilmaongelma, jonka takia jouduin sairasvuoteelle useaan otteeseen ja matto ei edistynyt poissaolojeni vuoksi. Lopulta, kun olisin ollut kykeneväinen jatkamaan kudontaa, oli kudontaluokka ja koko käsi- ja taideteollisuusosaston alakerta pistetty remonttiin puoleksi vuodeksi: lattiat auki ja myrkylliset mömmöt ulos. Oli siis pistettävä matonteko luovalle tauolle.

Kun palasin kangaspuiden ääreen tänä syksynä, eivät entiset ideat tuntuneet enää hyviltä, ja totta puhuen en ollut alunperinkään ollut vakuuttunut siitä, mitä olen tekemässä ja tuleeko tästä mattoa ollenkaan. Muutamien kudottujen rivien jälkeen alkoi tuntua siltä, että matosta on tulossa surullisen näköinen eikä se edusta minua millään lailla. Aika ruveta siis sooloilemaan ja tekemään jotain päätöntä! Valitsin sillä hetkellä inspiroivat uudet värit (vihreää ja turkoosia) ja päätin sekoitella niitä jo valittuihin valkoiseen trikookuteeseen ja fuksiaan loimilankaan. Lisäksi rupesin tekemään kiertoliikkeitä, eli pyörittelemään kuteita, jotta niistä tulisi epäsäännönmukaisen näköisiä.

Loppupeleissä mattoa valmistui vähemmän kuin mitä oli alunperin laskettu, koska alkupään koe-erä meni purkamolle. Koska maton alkutaival on jo raportoitu vuosi sitten tähän samaiseen blogiin, tässä siis vain mikä lopussa odotti tekijäänsä. Valmis matto, josta voi olla, jos nyt ei aivan ylpeä, niin ylpeähkö...

Hetkeä ennen valmistumista irtosi jo hymyäkin... 

Purkuhommissa 

Maton lopullinen sijoituspaikka siirtyi sekin aluksi kaavaillusta eteisestä olohuoneen puolelle:

Tajusin vasta kauan maton valmistumisen jälkeen, että loppusolmujen salmiakkikuvioihin olisi ollut ihan oikea ohjekin netissä. Nyt meni oman järkeilyn varassa - ja sen kyllä huomaa!