Kauniita paketteja, huumaavia tuoksuja (etenkin, kun pullot olivat yhtä aikaa auki) ja äärimmäisen kiehtovaa seurata miten kuva oikeasti rakentuu ja miten asetelmat tehdään.
Tässä omia räpsyjäni, lopullisen jutun näette Avotakan marraskuun numerosta. Kuten näkyy, vaihtoehtoja oli paljon ja kaikkein "övereimmät" jäivät pois lopullisesta versiosta (damn!). Onneksi siis otin niistä kuvamuistot - vielä kun olisi muistijälki niistä tuoksuistakin!
Ja mikä ylläri, tämä pinkinkirjava ihanuus oli suosikkini:
Kun kävimme L'Occitane-kaupassa asioimassa, kysyin varmuuden vuoksi myyjältä, miten nimi lausutaan, sillä olin kuullut siitä useita versioita ja suomalainen ääntämys 'lokkitane' särähti pahasti korvaani. Olisin itse veikannut italian perusteella 'lozzitaane', mutta kuulemma se on 'loksitaan'. Nyt tiedämme tämänkin!
Laura Ashleyn huonekynttilöissä oli hyvät ja hienostuneet aromit, ei liian päällekäyvää. Näitä voisi jopa harkita.
Tästä näkyy hyvin asettelu, rouhea taustalevy kiinnitetty telineeseen, sivuvalo ja valoa ohjaavat seinäkkeet
Kuvaajan välineistöä - tekeillä olevaa kuvaa seurataan tietokoneen ruudulta silmä kovana
Vihreät korit eivät näy kuvassa, eikä tuota seinäkkeen ja pöytälevyn välistä rakoakaan tajua lopputuloksesta
Ripotellaan tuoksupussin sisältö pöydälle ja siirretään sentti tuota...
Nyt alkaa olla...
Ja tässä se sitten on, lopullinen asetelma, joka päätyi lehteen. Ta-daa!
Sain kunnian kirjoittaa tämän jutun tekstit - pientä viilausta niihin vielä tuli editointivaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti