Tarkoituksena oli leikata nopeasti ja kätevästi 250 huopasydäntä niin että ovat kaikki peräti samankokoisia. Ihme ja kumma, tämä myös tapahtui. Samalla sain idealampun päähäni - huovan aluspahvista tuli samalla leikkauksella kätevästi pahvisydämiä, mihinkäs niitä voisi käyttää, ahaa! Keräsin märkiä pahvisydämiä tuotteideni hintalapuiksi ja kuivattelin niitä sitten koululla. Hyödyllinen päivä siis!
Mutta tässä vesileikkaamisen kiehtova maailma kuvina:
 |
| Kaikki alkaa tietokoneesta ja piirto-ohjelmista. Piirretään sydän, duunataan viiva mahdollisimman yhtenäiseksi, jotta kone ei töki. Sydämen yläosaan tulee ripustusta varten reikä. Se on helppoa kun sen osaa! Me muut katselimme sivusta ja yritimme ymmärtää. |
 |
| Sitten kone optimoi 250 sydäntä huopapalalle, jotta tulee mahdollisimman vähän leikkuujätettä. |
 |
| Päivillä on hymy herkässä ja kaikkien huopasydänten äiti sylissään |
 |
| Tässä odotellaan vesileikkurin käynnistymistä yhtä hartaasti kuin ensimmäistä kuulentoa... |
 |
| Kaunista industrial ambienttia... |
 |
| Nyt se tapahtuu, ensimmäinen sydän leikkurista ulos. Koska kyseessä on vesileikkuri, huopasydän on märkä - ja lämmin. Se sykkii! |
 |
| Paparazzit koneen äärellä |
 |
| Det är här, så härlig! |
 |
| Nyt niitä tulee tuutin täydeltä, huomaa vesihöyry |
 |
| Pauliina ja Sini sydämen asialla ;) |
Minäpäs lainaan tuon viimisen kuvan itelleni! :)
VastaaPoistaOlkaa hyvä vaan!
Poista