Sorvin ääressä

Piti opetella sitten sorvaamaan... Kun kerran halusin jakkaraani sorvatut pallojalat. Ettei nyt ihan liian helppoa ole! Tässä kuvamateriaalia puupajasta, itse teossa sorvin ääressä (iso osa kuvista Teijan ottamia, kiitos!):

Profiilimalli ja pari harjoituskappaletta. Kuusipuu hajosi käsiin, koivua sen siis olla pitää.

The Sorvi - uudempi ja vähemmän pelottava malli

Tools of the trade

Tarkkaa keskittymistä, ettei "satu Juhaa nenään" - tai lipsahda palikasta pala pois.

Tässä esivalmistellaan, eli kiinnitetään puupalikkaa sorviin

Huomaa asianmukainen varustus - kohta sataa purua kaaressa

Sit lähtee - ensin hitaalla nopeudella kulmat pois

Rollin' rollin'

Mallia pitää aina välillä vilkuilla, että on kurvit oikeilla paikoillaan

Kappaleita alkaa syntyä

Se on kaunis! Kuten varjokuva taustalla näyttää, ihan peukku pystyyn -suoritus

Sit näitä kolme lisää - heh, helpommin sanottu kuin tehty...

 

Vinttihuoneen vihreä keidas

Vihdoin (virtuaali)sisustamista! Harjoittelimme Illustratorin käyttöä tietokoneella ja teimme sisustussuunnitelmaa makuuhuoneeseen. 

Kuvitteellinen asiakkaani on 35-vuotias sinkkunainen, jolla on kaksi isoa koiraa - vaikkapa saksanpaimenkoira ja dobermanni. Sosiaalisen työelämän ja koirien ulkoiluttamisen vastapainoksi asiakas rentoutuu sängyssä loikoillen, katselee telkkaria ja nauttii vihreästä tunnelmasta. Koirat ottavat ettonet sängyn alta vedettävällä irtopäällyksisellä patjalla ja eivät siten kaipaile asiakkaan sänkyyn, ainakaan koko aikaa.

Lattialla ei koirien ja tämän vedettävän patjaratkaisun vuoksi ole mattoja, ja siten myös kierrätysaiheinen lattiamateriaali pääsee paremmin esille.

  

Vaatekaappiseinä on uudistettu kokonaan hankkimalla vanhat puiset peiliovet (esim. Wanhan Wallankumous Turussa ja muut vanhoja rakennustarvikkeita myyvät liikkeet) ja kunnostamalla ne. Tässä suunnitelmassa värit peilioviin valitaan Hayn lakanoista, eli ovien eri osiot maalataan vaaleanvihertävin sävyin.

Vaatekaapeista yksi kätkee television ja kotiteatterin löhöhetkiä varten eikä johtohässäkkä ahdista unia, kun kaiken saa oven taakse piiloon. Sama pätee peileihin, ne on sijoitettu vaatekaapin ovien sisäpuolelle, sillä feng shuin mukaan makuuhuoneessa ei kuulu olla peilejä. Kehosta yön aikana irtaantuva sielu saattaa nimittäin säikähtää nähdessään itsensä peilistä eikä palaakaan enää kehoon takaisin.

Asiakas on viehättynyt englantilaisesta sisustustyylistä ja siksi mukaan on valittu ennen kaikkea englantilaisten sisustusliikkeiden, kuten Loafin ja Laura Ashleyn, huonekaluja. Asiakas yhdisti lomamatkalla huvin ja hyödyn ja kävi testaamassa huonekaluja paikan päällä sekä sopi kuljetuksesta ;)

Verhoratkaisut ikkunoissa ovat rauhalliset ja luonnonmukaiset: puusälekaihtimet pimentävät huoneen nukkumista varten ja valkoiset sivuverhot tuovat keveyttä ja valoa. Muuten tekstiilit ovat värikkäitä ja kirjavia, jotta niissä ei ihan heti näy koiraperheen karvat ja tahrat.

Budjetti oli noin 3800 euroa, sisältäen huonekalut, tekstiilit, tapetit, lattiat ja vaatekaappien ovet. Hinta ei sisällä työkustannuksia tai mahdollisia rahteja, eikä elektroniikkaa. Valaisimet, 50-luvun senkki ja koirat löytyivät omistajalta omasta takaa ;)

Esite: Puf Pouf!

Hieno jakkarani, joka on vielä sorvausta ja neulomista vailla, tarvitsee myös kirjallisen esitteen. Tässä mitä Illustratorilla sain aikaiseksi yhden päivän aikana:



Kuten näkyy, jakkaralle on nimi keksittynä, sitten on kehitelty oma tuotemerkki ja logo. Jokohan pitäisi pistää patentti vetämään? ;) Esite on toki vielä keskeneräinen, kuten on itse pouffikin, ja tuo kuva tuossa ei muuten ole sitten muuta kuin tyylihahmotelma, eli oma jakkara on ehkä tyyliltään tuohon suuntaan, mutta ei yksi yhteen. Kun istuin on valmis, otamma siitä studiossa kuvat ja ne läiskitään tuohon esitteeseen lopullista versiota varten.

 

Mitä tämä logo muuten tuo teille mieleen? Itse näen siinä valokeilan, joka muodostaa ison V:n. Yksi opettajista näki tässä koiranputkia ;)

 

Tuotekehitysprojekti: istuin

Tammi-helmikuun rutistuksena on suunnitella ja toteuttaa istuin, jossa on tekstiiliä ja puuta. Oikeastaan heti silmieni eteen muotoutui kuva jakkarasta, jollaisen haluaisin tehdä: sorvatut jalat ja neulottu villapäällinen paksusta fanttilangasta. Tätä visiota lähdin sitten toteuttamaan.

Muutama alkeellinen luonnos:

 

Tässä muiden luomia esikuvia, jotka varmasti alitajuisesti antoivat inspiraatiota. Nämä päälliset tosin näyttävät trikooneulokselta:
 

wgsn-hbl.blogspot.com, Cloud stool by Joon You Choi

www.thesundaytimes.co.uk, Claire-Anne O'Brien

thisispaper.com

Homma on niin sanotusti vielä vaiheessa, vaahtomuovi on hankittu ja silputtu muotoonsa, istuinlevy on leikattu muotoon, sorvaamista on alettu opetella ihan real live sorvilla ja pirteänpinkkiä fanttilankaa on tilattu. Ensin mietin helmenharmaata päällistä, mutta you only live twice, ajattelin ja valitsin räväkämmän vaihtoehdon. Jospa ne sorvijalat vaikka olisivat maalatut, ehkä helmenharmaalla, ehkä jollain muulla. Ainakin maalilla saa pikkuvirheet piiloon ;)

Kuva www.lankakissa.net

Isoin homma ehdottomasti on sorvaamisen opettelu ja tukikehikon rakentaminen, sen rinnalla neulomistaitojen elvyttely n. 20 vuoden takaa on lastenleikkiä. Tosin on se sorvaaminenkin aika jännää... Ainakin tuntee elävänsä, kun pitää varoa, ettei vahingossa menetä mitään ruumiinosia tai viilaa yhtäkkiä sormeen uutta kurvia. Samoin hartiat on aika tiukassa paketissa ja tuskanhiki valuu...

Puupokat

Tässä jaksossa seikkailemme puupuolella oman tuotekehitysprojektimme tiimoilla. Puupuoleen tutustuminen aloitettiin tekemällä omat valokuvakehykset. Samalla tutustuttiin vähän työtapoihin, erinäisiin laitteisiin ja työturvallisuuteen.

Alla kuvasarja, jossa 1) olen polkaisemassa leikkauskoneella puurimaa jiiriin, 2) käsittelemätön kehys ja jakkaran istuinlevy muotoon leikattuna ja 3) valmiit kehykset mustaksi maalattuna seinällä.
Helppoa kuin heinänteko! Jiiriin leikatut rimat liimattiin yhteen, maalarinteipattiin, kuivatettiin lämpökaapissa ja hiottiin hiomapaperilla, that's it.
(Paitsi että meille oli valmiiksi uritettu nuo rimat ja näihin ei tullut mitään ripustuslenkkejä tai laseja, passe partoutista nyt puhumattakaan.) Itse teippasin kehyksen seinään kiinni... Useammankin voisi tehdä!

Retrospektiivi: materiaalituntemus

Herregod, multa on jäänyt viime jakson materiaalituntemustehtävä tekemättä! Tässä siis kaksi kutkuttavan kivaa tekstiiliä ja niiden tarkemmat tiedot:

ELLOS: Joanna-matto. Painettu, retrohenkinen kuvio. Puuvillaa. Pesu 40°. Koko 70x150 cm. Hinta: 29,95 euroa.


Tämä matto itse asiassa on jo käväissyt ostoskorissani, eli on viittä vaille matkalla kotiini. Vielä mietin, että mihin sitä tarvitsisin ja voisikohan saada vielä jonkun alennuksen... Matossa kiehtoo ajaton väriyhdistelmä, hyvin trendikäs kuvio sekä ennen kaikkea, painettu kuvio! Matto on siis harmaa peruspuuvillamatto, mutta siihen on saatu ilmettä kummasti painamalla valkoisella tuo "pilvireuna". On se kyllä ihana, mutta vähän lyhyt, vain 150 cm pitkä... Jotain tällaista voisi myös itse painaa kankaalle tulevissa projekteissa. Kiva idea, että mattoon voi ylipäätään sotkea painotekniikkaa.

Toinen tekstiili, jota olen kuolaillut viime aikoina, ja jossa myös on ostopäätös siinä hilkuilla, on tämä H&M:n torkkuhuopa. 

 Kyseessä on jakardikudottu torkkupeitto, joka on kylläkin 100 % akryylia, eli täyttä tekokuitua. Hinta 29,95 euroa ja koko 130 x 170 cm. Pestään 40 asteessa. Kuvio on nyt hyvin ajankohtainen, vaan kestääkö se miten aikaa? Onko se kohta auttamattomasti NIIIIIN 2014?

Retrospektiivi: punaisten sydänten vesileikkausta

Eräänä syksyisenä päivänä kävimme metallialan pajalla katsomassa miten vesileikkaaminen tapahtuu. Vesi tulee niin paineella, että se leikkaa, vaikka ajatuksena se tuntuukin oudolta.

Tarkoituksena oli leikata nopeasti ja kätevästi 250 huopasydäntä niin että ovat kaikki peräti samankokoisia. Ihme ja kumma, tämä myös tapahtui. Samalla sain idealampun päähäni - huovan aluspahvista tuli samalla leikkauksella kätevästi pahvisydämiä, mihinkäs niitä voisi käyttää, ahaa! Keräsin märkiä pahvisydämiä tuotteideni hintalapuiksi ja kuivattelin niitä sitten koululla. Hyödyllinen päivä siis!

Mutta tässä vesileikkaamisen kiehtova maailma kuvina:

Kaikki alkaa tietokoneesta ja piirto-ohjelmista. Piirretään sydän, duunataan viiva mahdollisimman yhtenäiseksi, jotta kone ei töki. Sydämen yläosaan tulee ripustusta varten reikä. Se on helppoa kun sen osaa! Me muut katselimme sivusta ja yritimme ymmärtää.

Sitten kone optimoi 250 sydäntä huopapalalle, jotta tulee mahdollisimman vähän leikkuujätettä.

Päivillä on hymy herkässä ja kaikkien huopasydänten äiti sylissään

Tässä odotellaan vesileikkurin käynnistymistä yhtä hartaasti kuin ensimmäistä kuulentoa...

Kaunista industrial ambienttia...

Nyt se tapahtuu, ensimmäinen sydän leikkurista ulos. Koska kyseessä on vesileikkuri, huopasydän on märkä - ja lämmin. Se sykkii!

Paparazzit koneen äärellä

Det är här, så härlig!

Nyt niitä tulee tuutin täydeltä, huomaa vesihöyry

Pauliina ja Sini sydämen asialla ;)