Ja sitten me piirsimme

Lyhyesti ja ytimekkäästi: 

Piirsimme kuvistunnilla tilaa ja sisustuskuvia valitsemalla lehdestä kuvan, piirtämällä kuultopaperin läpi ensin lyijykynällä ja sitten tussilla/värikynillä, ja jekkuna piti sijoittaa omia tuotteita tai kuoseja kuviin. Tässä omat aikaansaannokseni:

Tähtivieraana Kaksitvå + osuuskunnan esittelyä O-päivässä

Lokakuun lopussa käsi- ja taideteollisuuspuolella järjestettiin O-päivä, eli osuuskunnan esittelytilaisuus, johon saimme tähtivieraaksi Kaksitvå-muotisuunnittelijakaksikon Helsingistä.

Itselleni osui juontajan pesti yhdessä Teijan kanssa, eli tenttasimme osuuskunnan puheenjohtajaa Harria ja sihteeriä Rittistä. Kuvassa näkyvät kuitenkin ihan eri ihmiset, eli itse osastomme koulutusjohtaja Elina Korkeaoja sekä opettajamme Päivi Ihamäki. He valottivat osaltaan mistä osuuskunnassa on kyse ja miksi siihen kannattaa lähteä mukaan.

Kun osuuskunta oli aiheena loppuun kaluttu, siirryimme Kaksitvån pariin. He kertoivat uskomattomalta kuulostavasta urastaan, jossa paljon on jäänyt sattuman varaan. Heidät on mm. kidnapattu Etelä-Amerikassa ja he ovat kiertäneet ahkerasti taiteilijaresidenssejä ympäri maailmaa, luoden niissä pohjaa uusille mallistoilleen. Tuntui, että tälle kaksikolle elämä todella on seikkailua ja hetkestä sekä työstä nauttimista. Heidän elämänmakuisen tarinansa ja esimerkkiensä kuuleminen oli todellista herkkua. Pistin joka sanan korvan taakse muistiin sekä tein kattavat muistiinpanot ;) Eihän sitä koskaan tiedä mistä itsensä vielä löytää.

Tauolla heidän tuotteitaan sai hiplata lähemmin: 

Päivän "tehtävä" oli kuitenkin suunnitella oma t-paitaprintti, mutta sen toteutustapa oli sangen omalaatuinen - ensin leikattiin satunnaisista lehdistä (Tennis-lehti, anyone?) tiettyyn aihepiiriin liittyviä kuvia (kuten: Salo, kesä, graafisuus, bändi ja mitä niitä nyt oli), sitten läiskittiin niitä liimalla paperille ja pistettiin paperit nopeaan tahtiin eteenpäin vasemmalla puolella istuvalle henkilölle. Luomukset olivat sitten sen mukaisia... 

Tässä alla käsiini lopulta jäänyt "printti", joka minun piti sitten myydä luokan edessä. Oma osuus tämän printin osalta taisi olla yhtä kuin nolla, eli en ehtinyt tuunata/pelastaa sitä yhtään...

Rittikselle lähti kaikki hyvät ideani kiertoon, hän kun istui vasemmalla puolellani:

"Tää on siis ihan killeriprintti, ostakee nyt!"

Teijan vuoro myydä printtiään, "tsiikatkaa nyt mitkä värit!":

Lopulta luokan eteen oikein jonotettiin - jotta päästäisiin koulusta pois ;)

Vielä juontajien yhteiskuva, smile!:

Kuvat on suurelta osin Pauliinan ja Teijan ottamia, joten heille siitä iso kiitos!

Teippausta ja eteisen/siivouskomeron tuunailua

Minuunkin iski lievä teippivillitys ja päätin vihdoin kokeilla mitä kivaa saisin muutamalla metrillä washi-teippiä aikaiseksi. Teippitarhasta nämä tilasin ja nopeasti tulivat postitse kotiin.

Ensin uudistui olohuoneen lampunvarjostin neonvärisellä teipillä:

Seuraavaksi päätin vihdoin siivota siivouskomeron ja laitella sinnekin vähän pinkkiä raitaa. Tässä jälkeen-kuva, ennen-kuvan voi jokainen kuvitella omassa mielessään. Nuhjuista, pölyistä, epämääräisiä kestotahroja ja jumalattomasti kaikkia nippeleitä ja nappeleita, joita ei ole tarvinnut 9 vuoteen... Nyt ne ainakin on inventoitu ja laitettu ojoon - tai roskiin.

Ideana oli, kuten yleensä aina, selvitä mahdollisimman vähin kustannuksin, joten tähän uudistukseen meni alle 4 euroa: putki Ikean raitapaperia ja puolet yhdestä washi-teippirullasta. Omasta takaa löytyi liitutaulumaalia ja vanhoja Turkulaisen näköispainospaperikasseja, jotka pääsivät tapettiliimalla kaapin oveen. Ja en tosiaan stailannut näitä kuvia liian "kauniiksi", sillä siivouskomerossa on kaikkea kamaa ja se saa kuvissakin näkyä!

Valkoisella teipillä käsiteltiin vielä eteisen peili, joten elämässä on nyt raidoitusta!

Uusiksi meni myös Ei mainoksia -lappu ulko-ovesta ja nyt näyttää vähän pirteämmältä ja pinkimmältä!

Kortteja B:ltä, Putainilta ja kuningattarelta

Tieto mieheni syntymäpäivistä kiiri laajalle, jopa maailman valtaapitävien korviin asti.

Italian ihme, itse Berlusconi (tunnetaan Italiassa myös nimellä B) lähetti ensin rehvakkaan, eroottissävyisen kortin, epäilemättä jostain tummanpunaisten samettibudoaarien syövereistä:

Putinin terveiset tulivat Venäjän byrokratian ja kirjesensuurin vuoksi hieman myöhässä ja viesti oli lisäksi sangen kryptinen - ehkä Putin pyysi kanssaan tiikerimetsälle?:

Kuningatar Elisabethin kirje luotto-chaufföörilleen oli liikuttava kiitollisuuden osoitus alamaiselle. Keep up the good work and the stiff upper lip, Lissu sanoi:

Mitäköhän postiluukusta vielä kolahtaa? Kenties terkut Obamalta?

Painokoneen uumenista tuoretta t-paitaa

Saimme kouluun uuden tekstiilitulostimen, jonka parissa on kummasteltu kulunut viikko. Osa meistä sai tuurilla heti alkurykäyksellä priimalaatuisia tulosteita, osalla taas ei värit tulostu lainkaan, kone tahraa kankaan reunat tai tekee omituista raitaa kuvioon. Ajattelin itse odotella, että savu hälvenee, opettajat pääsevät kärryille koneen ominaisuuksista, ja kuvioista ja väreistä alkaa tulla sitä mitä pitääkin ennen kuin ryhdyn massiivisiin tuotantotoimenpiteisiin.

In the meanwhile, halusin silti kokeilla jotain itsekin. Kirpparilta mukaan lähtenyt toppi sai ensin esikäsittelyn liima-aineella omassa toosassaan, sitten se paistettiin höyryprässissä, jossa se meni piloille (viskoosi ei kestänytkään samoja automaattisia lämpötiloja kuin muut kankaat, nice to know...) ja lopulta se kävi tekstiilitulostimen uumenissa ottamassa väärän värin pintaansa... 

Paita on nyt siististi cool, eli kärähtäneenä siinä on enemmän rock-henkistä patinaa ja mää mittää pinkkiä väriä ois halunnutkaan... Eli kaiken kaikkiaan onnistunut lopputulos! Mainittakoon vielä, että Reckless Loven logo on nyysitty netistä ja itse vaan värittelin ja muokkasin sitä painokuntoon tietokoneella.

Kuvalliset todisteet:

Itse teossa, eli siinä se valmistuu

Tällainen hieno masiina on kouluun liisattu

Kärähtänyt viskoosi ja väritön pinkki, näillä mennään

Jotta paita ei kärähdä lisää, sitä ei pistetty enää kuumauuniin vaan silittelin sitä hellästi apukankaan läpi

Kippis ja kulahdus

Tässä vertailussa PhotoShopilla suunniteltu intensiivinen neonpinkki ja se mitä koneesta putkahti ulos

Oikealla esikäsittelytoosa, joka syö tislattua vettä ja liima-ainetta. Vasemmalla itse tekstiilitulostin, jonka sielunelämä on vielä mysteeri meille kaikille.

Valmiina keikoille!

Mitkä munkit!

Ruissalossa sunnuntaikävelyllä ihastelemassa viimeisiä hetkiä Pohjolan ruskaa. Reippailun jälkeen maistui reilun kokoinen munkki Ruissalon kahvilassa. Nämä ovat Turun isoimmat munkit, elleivät peräti koko maailman! Yhdellä munkilla oli hintaa 3,40 euroa, mikä oli kyllä sangen edullista, sillä yhdestä olisi riittänyt hyvin neljälle hengelle. Reteästi kuitenkin otettiin yksi munkki per lärvi ("mä syön kyllä kokonaisen, oli se sitten miten iso tahansa -- Uups!"), mutta kieltämättä puolivälissä alkoi tehdä tiukkaa ;) Pyysimme siis dogibägit ja jatkoimme makustelua seuraavana päivänä.

Suosittelen!