Dear Design ja Turun joulutori 14.12.

Lauantaina joulukuun 14. päivä olisi ollut koulua, mutta siitä selvisi, jos kävi jossain päin maailmaa joulumyyjäisissä ja raportoi siitä blogiinsa. Vaikka olo oli kehno pitkällisen flunssan ja korvatulehduksen jäljiltä, niin raahauduin ulkoilmaan ja kohti Turun keskustaa - vaikka ehkä lääkäri olisi ollut se oikea osoite... (Joo, tiedän. Mieheni ihmettelee edelleen, miksi Suomessa ei ole kotikäyntejä tekeviä lääkäreitä, kuten Italiassa, sillä eihän kuolemankielissä oleva ihminen kykene lähtemään lääkäriin. Sitä ihmettelen itsekin aina kun olen kipeä...)

Turun Hansakorttelissa oli käsityöläisten joulumyyjäiset Dear Design -nimellä ja siellä oli osuuskunnastamme myös osallistujia. Kävin turisemassa heidän kanssaan, otin kuvia myyntipöydistä ja myyjistä (kysyin kiltisti luvan, ettei kukaan hermostu). En ollut Dear Designista koskaan mitään kuullutkaan, vaikka se ilmeisesti on pidetty jo monta kertaa Hansassa. Kieltämättä nimi on ehkä mennyt ohi silmieni ja korvieni, mutta tuotteet olivat osittain tuttuja entuudestaan, kuten Anette Fotografikin eläinkuvat, alla.

Anette Fotografik

Maheka Design

Cosechan myyntipöytä

Ihan kuin näitä myyjiä vähän ujostuttaisi ;)

Tehtävänantonahan oli "kertoa kuvin ja tekstein myyjäisten tunnelmasta, parhaista tuotteista ja hienoista oivalluksista" sekä "tutustua tuotteiden laatuun ja hintaan, sekä millaisia ajatuksia hinnoittelu sinussa herättää". Täytyy kyllä myöntää, että koska en ollut täysissä ruumiin ja sielun voimissa, yksityiskohtien ihailu ja hintoihin tutustuminen jäi vähän vähille. Lisäksi olin "en osta mitään" -mielialalla, joten en halunnut antaa vääriä signaaleja myyjille viipymällä heidän tuotteidensa ääressä sopimattoman kauan. 

Kuten aina myyjäisissä, uusia nokkelia ideoita tuntuu tulvivan, kierrätysmateriaalit ovat pop ja mielestäni hinnatkin ovat suurimmalta osin erittäin kohtuullisia, kun ottaa huomioon käsityöhön kuluvan ajan ja kustannukset. Ainoa, mihin ostospäätös usein tyssää, onkin se, että nyt en tarvitse mitään tällaista "turhaa". Länsimainen ihminen elää yltäkylläisyydessä ja se näkyy kodin tavaratulvana. Lisäksi ostopäätös on helpompi tehdä, jos on terve, energinen ja hyväntuulinen olo ja lompakossa on muutama ylimääräinen seteli ;)

Saosaon edustajisto, eli Rittis ja Virpi tuotteineen

Se, mikä minut lopulta todella pisti miettimään tuotteiden hintoja, oli piipahdus viereiseen H&M-liikkeeseen ja sisustustekstiiliosastolle. Siellä vietin suorastaan hiljaisen hetken, kun näin kaikkea kivaa liian halvalla. Jos uusi, kaikkien trendien mukainen tyynynpäällinen kaikissa kauden väreissä maksaa 2,95 euroa, niin kuka ostaa myyjäisistä yli 10 kertaa kalliimman tuotteen. 

Kieltämättä isossa ketjuliikkeessä on helpompi asioida: se on aina auki, tuotteen voi palauttaa jos ei tykkääkään, tuotetta voi pällistellä ja käännellä ympäri vaikka puoli tuntia eikä kukaan odota vieressä, että ostaako se mitään. Lisäksi tuote ei ole liian henkilökohtainen, eli itse tekijä/myyjä ei seiso siinä vieressä.

Toisaalta, näet ketä työllistät, rahasi menevät kotimaiselle tuotteelle, voit mahdollisesti tilata myöhemmin lisää, kun ottaa myyjän käyntikortin talteen - ja tuotteita on rajallinen määrä maailmassa. Sinulla on jotain uniikkia, jonka joku aikuinen on tehnyt hyvissä työolosuhteissa veroja runsaasti maksaen. Jouluhartaan fiiliksen voi myös saada miettimällä bangladeshiläisiä lapsityöläisiä...

Mutta! Ei joulukierrokseni päättynyt vielä henkkamaukan hartauteen, vaan siirryin seuraavaksi Turun torille, johon oli pystytetty kojuja ja valoja lumetonta ankeutta piristämään.

Koska olin saanut tehtäväksi etsiä jouluaiheiset sukat italiansukulaisille enkä löytänyt taviskaupoista mitään edes harkitsemisen arvoista, päätin lopulta ostaa kahdet käsintehdyt villasukat yhdestä kojusta. Varmistin myyjältä, että onhan nämä tehty käsin ja Suomessa, johon sain myyjän vakuuttelun, että on, Raisiossa tehty. Maksoin ja kiitin ja kuinkas ollakaan, pari kojua edempänä näin tismalleen samanlaisia sukkia! Hmm... aloin epäillä, ovatko sittenkin virolaista tuotantoa... Jotain lohtua toi se, että itse maksoin näistä samaisista sukista 20 euroa pari ja muissa kojuissa hinta oli 25 euroa.

Kiirehdin vielä Turun uuden kirjastosillan yli, tarkoituksenani pyörähtää varsinaisilla Vanhan Suurtorin joulumarkkinoilla. Ehkä olin katsonut aikataulun väärin tai sitten en, mutta klo 17 myyjät olivat jo pakanneet kimpsunsa ja kampsunsa ja markkinat olivat ohi. Otin siis bussin kotiin ja lähdin keittelemään glögiä.

Rauhallista joulunodotusta ja tervettä Uutta Vuotta 2014!