Tuleeko siitä matto vai roiskeläppä?

Kolmannessa jaksossa olemme siirtyneet pois painopöytien ääreltä ja ihan eri ulottuvuuteen, nimittäin maton kutomiseen. Osa meistä ei ole kutonut koskaan, osalla taas on jotain kokemusta asiasta. Itse olen yläasteella koulussa kutonut maton, joka tänäkin päivänä makoilee tuolla eteisessä - mutta ei silloin tarvinnut mitään muuta tehdä kuin pujotella kuteita ja paukutella pirtaa (oikeammin: luhaa). Tajusin vasta nyt, että joku (lue: opettaja) on joutunut meille kaikille rakentamaan silloin kangaspuut ja loimet ja koko helahoidon ilman että matonkutoja sitä osasi ollenkaan arvostaa! Nyt kun tiedän, että siihen menee päivätolkulla aikaa, ihmettelen, kuinka kukaan jaksaa mattoja ylipäätään tehdä ja miten on mahdollista, että niitä myydään niin halvalla kaupoissa?? Eivätkä ne trikookuteetkaan mitään ilmaisia ole.

Tässä alla on kyseessä kokeilumatto, jonka teemme ennen varsinaisen maton aloittamista, jotta se ei ihan menisi (kangas)puihin. Kokeilumatto on peräti 25 cm leveä. Koko porukka on ollut hermoja repimässä tässä jaksossa, sillä loimen luonti, niisiminen, polkimien sidonta ja moni muu vipstaaki mikä pitää kangaspuihin säätää, on aikamoisen työn ja tuskan takana. Selkääkin - vaihtelevasti alaselkää, ristiselkää ja keskiselkää -  kolottaa työvaiheesta riippuen.

Lähikuva kokeilumaton pinnasta ja kudoksesta 

Sukkula, paperinarua, trikookudetta ja fanttinauhaa

Alkupää näyttää tältä...

... ja loppupää tältä:

Oho! Kuva puuttuu! Kaaduin kipeänä sängyn pohjalle hirmuisen taudin kourissa ja matto odottaa koulussa tekijäänsä. Nyt onkin todella aiheellista kysyä, että valmistuuko se koskaan ja tuleeko siitä matto vai joku roiskeläppä?...