Koti ja keittiön kesäkuun tuplanumerosta löytyy toinenkin juttu, jossa olen ollut kuvausavustajana. Tällä kertaa kuvasimme studiolla saunatavaroita ja vilvoittelufiiliksiä.
Paikalla oli kiuas, muovisankoa ja -kauhaa, pyyhkeitä, saippuoita ja muuta saunomiseen tarvittavaa kampetta. Niin, ja savukone. Sillä keksimme tehdä saunaan löylyä!
Kuvauksissa mukana Mia Lundberg ja Mari Lahti. Sen pidemmittä puheitta, astukaa mukaan sauna- ja vilvoittelukuvauksiin!
Kiuluun piti saada veden liikettä, siispä kikka kakkonen kehiin.
"Sit tää ois niinku jättänyt vaatteet tähän maahan ja lähtenyt vaan saunomaan"
Hentoa viherrystä saatiin aikaan, kun koivunvarsia pidettiin yön yli sisällä maljakossa.
Samisväreissä, minä ja matto.
Kun kuvataan ylhäältä päin, pitää välillä nousta varpailleen.
Operaatio saunakiuas.
Kuvaaja Mari jäi ihastelemaan ilmassa leijuvaa savua.
Vietimme pilvisen päivän kuvaten Espoossa hintavertailu-juttua. Aiheena oli terassikalusteet, kuvauspaikkana Koti ja keittiön sisustustoimittajan Tea Honkasalon kattoterassi. Jännitimme koko ajan milloin sataa, sillä välillä ripeksi vettä ja kuvaaja oli koko arsenaalinsa kanssa yläkatolla –
jonne pääsemisessä oli omat haasteensa. Jotta me alhaalla olijat näimme millaisia kuvia oli tulossa, läppäriä "heiteltiin" ylös ja alas vähän väliä.
Näissä kuvauksissa mm. kannettiin raskaita aurinkovarjon jalustoita pitkin portaita ja asennettiin lattiaa. Kyseessä ei siis ollut työryhmälle "leppoisa lomapäivä", vaikka sellainen itse jutun otsikoksi tulikin ;=)
Viralliset kuvat näkee Koti ja keittiö -lehden kesän tuplanumerosta sivuilta 72-73.
Kuvaaja katolla:
Läppärin matka katolta alas
Kalliimpaa versiota virittämässä.
Alla edullisemmat tuotteet –
huomaa terassilaudoituksen viritys. Lattiaa ei saatu tarpeeksi, joten kuvaajan piti photoshopata lattiasta yhtenäinen.
Koiraystävä oli seuranamme kuvauksissa.
Valmis aukeama, ison ja pienen budjetin loikoiluun.
Työharjoitteluni aikana olen ehtinyt moneen liemeen mukaan marinoitumaan. Suurin työ on kuitenkin ollut piknik-aiheisten kuvausten järjestämisessä. Heti alusta alkaen näet sovittiin, että teen Koti ja keittiölle näyttötyöni ja sen aiheeksi valikoitui piknik-kuvaukset ulkona rannalla.
Koska kyseessä on heinäkuussa ilmestyvä elokuun numero 8/2015, päätin käyttää hyödyksi mahdollisuuden kuvata ulkoilmassa. Käytännön syistä piknikkiä ei kuitenkaan voinut sijoittaa rehevään puutarhaan, sillä toukokuun lopussa Suomen kesän vihreys ei ole vielä huipussaan. Visualisoin mielessäni myös tuulen tuivertamia metrikankaita, punaisia kulahtaneita venevajoja ja paljaita saaristokallioita, mutta sitä ideaa ei tällä kertaa valittu.
Kun aihe oli lyöty lukkoon, aloin kuumeisesti googlailemaan tuotteita, joita piknikilleni voisin valita. Tarvittiin piknik-huopia, rantatyynyjä ja -pyyhkeitä, grilli, astioita, aurinkovarjo ja muita tykötarpeita. Kiersin ihan oikeitakin kauppoja, mutta suurimman "jalkatyön" tein istumalihaksilla verkkokaupoissa.
Värimaailmaksi muodostui –
kuinka ollakaan! –
syvänsinistä, turkoosia, raikkaan keltaista ja vadelmanpunaista. Tätä kesän heleyttä raikastin luonnonsävyillä, eli vesihyasintilla, bambulla ja koivulla.
Kävin myös valokuvaaja Mari Lahden kanssa ajelulla etsimässä sopivaa kuvauskohdetta, sillä kuvauspaikkaa myöten hommat olivat omissa käsissäni ja sain päättää minne suuntaan mentiin. Aluksi haikailin Pihlajasaaren perään, nostalgisten uimakoppien miljööseen, mutta käytännön syistä siitä piti luopua. Tavaran roudauksen kannalta on paras päästä pysäköimään ihan rannan tuntumaan, jotta elämä ei mene liian vaikeaksi. Roudaamista ja yllättäviä tilanteita on tarpeeksi ihan ilman saartakin, jonne ei pääse kuin yhteysaluksella tai taksiveneellä. Ehkä teen sinne minipiknikin yhden repun varustuksella joskus myöhemmin...
Valokuvaajalta sain monta käytännön vinkkiä, kuten että meren rannalla tuulee aina, varmista, että aurinkovarjo ei lähde lentoon. Samasta syystä hylkäsin kertakäyttöastiat, sillä niitä olisi saanut kalastella hiekkaisina merestä tuulen puuskan jäljiltä. Samoin piti miettiä miten suojaan tuotteet hiekalta ja lialta, sillä tavarat palautetaan takaisin kauppoihin ja niiden tulee olla myyntikunnossa.
Rannat ovat talven jäljiltä aika karussa kunnossa, joten lähtökohtana oli, että kalliota ja merta näkyy eniten taustalla. Mattokasalla voin peitellä ei-niin-freessiä nurtsia näkyvistä ja puut kannattaa rajata kuvauskulmasta heti ulos. Fiilistelemäni ruokoniittykään ei ehdi kasvaa vielä toukokuun puoleenväliin mennessä.
Kun sopiva kuvauspaikka oli Lauttasaaresta löytynyt, keskityin vielä tarkemmin tavararumbaan: mitä, mistä paikasta, miten ja milloin. Monta asiaa piti ensikertalaisen ottaa huomioon, tähän asti kun olin ollut kuvauksissa vain avustamassa, ottamassa nupisematta käskyjä vastaan ;) Nyt pitikin pidellä langat omissa handuissa.
Päädyin tekemään kuvausluonnokset leikkaa/liimaa-taktiikalla, niin sain tuotteista heti oikean näköisiä ja värisiä. Tästä alkaa jo hahmottaa minkälainen kokonaisuudesta tulee, käyvätkö tuotteet ja värit yhteen ja puuttuuko kenties jotain. No tästä kuvasta ainakin puuttuvat mansikat, grillivartaat ja kuumat uimakelit!
Varsinainen tähti-ideani –
sellaista kun pyydettiin –
oli ommella Eurokankaan kernikankaasta rantakassi. Olin ihastunut kesäiseen limupullokuosiin ja tuumasin, että tätä täytyy saada kuvauksiin mukaan jossain muodossa. Tätä kirjoittaessa on vielä hämärän peitossa, kuinka ompelukseni onnistuu... Että tuleeko tästä hieno rantakassi, joka kestää uikkareiden märkyyden, vai kenties vain pienet lasinaluset...
Pääsin haastattelemaan Muoto2015-yleisöäänestyksen Sisustustuote-sarjassa ehdolla olevia suunnittelijoita, Tapio Anttilaa ja Wilhelmiina Kososta. Tämä oli yksi mielenkiintoisimmista tehtävistäni, oltiin suorastaan tositoimissa designin ytimessä. Tapio Anttila oli ehdolla kiehtovalla koivuisella Kieppi-valaisimellaan ja Wilhelmiina Kosonen pintaturvelevyistä tehdyllä Gran Ru -akustiikkateossarjallaan.
Lähdimme valokuvaaja Kirsi-Marja Savolan kanssa Lahteen Nordic Hysterian tiloihin Tapio Anttilaa tapaamaan, mukana myös videokuvaaja Tomi Salakari. Teimme siis samalla reissulla materiaalia sekä painettuun lehteen että verkkosivuille. Minun roolini oli kysyä kysymykset suunnittelijoilta ja pitää yllä katsekontaktia, jotta haastateltavat eivät katso kameraan suoraan, vaan puhuvat jollekulle sivusuunnassa (=minulle).
Tutustuin tottakai etukäteen sekä Tapio Anttilan että Wilhelmiina Kososen tuotteisiin netissä, jotta tiesin missä mennään. Siinä missä suurin osa Anttilan designista oli minulle jo ennestään tuttua, Kososen tuotanto oli täysin uutta.
Molemmat suoriutuivat videohaastatteluista ja valokuvauksista ammattilaisen ottein, itse haastattelija oli pikemminkin vähän hermona ;) Mutta hyvin meni molemmat keissit, eri päivinä eri haastateltavat siis omilla työhuoneillaan. Ehkäpä hienointa olikin nähdä kulissien taakse ja päästä katsomaan millaisissa tiloissa esimerkiksi Kieppi-valaisinta valmistetaan.
Divaanin sekä Koti ja keittiön Muoto2015-esittelyissä on siis kirjoittamani tekstit.
Videohaastattelut voi katsoa täältä:
www.muoto2015.fi/ehdokkaat
Huhtikuun puolivälissä bussin nokka suuntasi taas kohti Helsinkiä ja uutta työharjoittelupaikkaa Allerilla. Toukokuun loppuun asti olin Koti ja keittiö -lehden sekä Divaanin käytettävissä.
Allerin toimisto sijaitsee Punavuoressa Pursimiehenkadulla merellisessä hipsteri-ympäristössä. Alakerrassa sijaitsee Moko Market ja Kaffa Roasteryn kahvipaahtimo, joten sisäpihalla ja hoodeilla leijailee tummapaahteinen, lievästi kärähtänyt aromi.
Työpisteeni sijaitsi kuudennessa kerroksessa ja itse asiassa koko kuudes kerros tässä korttelirakennuksessa on Aller Median valtakuntaa. Täällä sijaitsevat Koti ja keittiön ja Divaanin lisäksi muotilehdet Elle ja Olivia, Oma aika, Seiska, Fit ja Katso.
Mediatalo Aller on toiminut Suomessa vuodesta 1992 lähtien ja puikoissa on nykyään Pauli Aalto-Setälä. Samoissa tiloissa toimii myös Suomi24. Täällä tehdään monipuolista mediasisältöä –
tekstiä, kuvia, videoita –
niin printtilehtiin kuin nettiin.
Punavuoren charmia Huvilakadulla.
Pursimiehenkadun tienoilla.
Allerin kortteerit.
Sisäpihanäkymät.
Industrial chic.
Oikea osoite.
Työpöydän tarpeistoa.
Allerilaiset ovat ahkeria somessa, kuvassa suosittu kahvimasiina.
Työpisteeni Koti ja keittiön ytimessä.
Sisustusliikekierroksen kiiltävät heräteostokset –
euron buutsit ja yläkuvassa näkyvä kuparivalaisin.
Käytävällä lehdet ojossa ja harjoittelijan tuoma väripilkku.
Kirpeän kevätsään fiilikset pilvissä.
Aurinkoisen aamun ilahduttava näkymä työpaikan edessä. Suorastaan trendiväreissä!
Kupari-innostusta isossa mittakaavassa.
Opinnäytetyöni on onnellisesti takanapäin. Suunnittelin lopulta 18 erilaista kuosia, jotka toteutin eri tekniikoilla, tussipiirroksista aina akvarelleihin.
Kokoelmani sai nimekseen Rajoilla, sillä etsin oman luovuuteni ja sinnikkyyteni rajoja sekä leikittelin tyylillisesti äärirajoilla: mustavalkoista tiukkaa graafisuutta toisessa ääripäässä ja herkkää, värikästä pastellia toisessa.
Opinnäytetyöni kirjallisesta osiosta tuli mainio 97-sivuinen paketti, josta käy ilmi mitä kaikkea luovaan prosessiin ja tiukkaan puurtamiseen sisältyi ja mitä mielessäni liikkui. Lisäksi valotan siinä miten toteutin printtini teknisesti. Kaikilla kuoseilla on omat harkitut nimensä ja tarinansa.
Toteutin printtikankaat metrin levyiselle laadukkaalle suurkuvatulostepaperille sekä osittain myös tekstiilibannerille. Värikkäät kuosit sopisivat erityisesti metrikankaisiin, niin sisustukseen kuin vaatetuksenkin puolelle, kun taas mustavalkoisista tulee ennen kaikkea tapettifiilis. Näitä hypistelisin mielelläni paperikaupassa ja miettisin minkä ostaisin.
Alla on kuvakavalkadi koulun käytävältä, jonne kokosin näyttelyn tuotoksistani. Siinä missä värikkäät kankaat ovat isosti esillä, mustavalkoisista on näytillä vain pieni suikale. Livenä nämä kaikki näyttävät vieläkin paremmilta!
Innostuin printtisuunnittelusta niin valtavasti, että vielä viime hetkillä tein uusia printtejä ja viilasin opinnäytetyöni sisältöä. Työlle oli vaikea panna sitä viimeistä pistettä.
Näistä kuvista puuttuukin vielä ihan viimeisin kuosini, tupakkaa tupruttelevat huulet... Myös Pilvitehdas-savupiippukuosista tein viime hetkillä vielä ison kirkkaanpinkin version, josta tuli varsinainen namu.
Nyt, kun jutut saatiin kansiin ja suurkuvatulostimen naksutus hiljeni, onkin aika miettiä mitä seuraavaksi. Mitkä firmat voisivat olla kiinnostuneita kuoseistani, mikä olisi oikea tapa markkinoida osaamistani ja lähestyä yhteistyökumppaneita? Sillä olisi sääli, jos tulostamani yli 60 metriä paperia ja banneria jäisivät vain pelkästään omaksi ilokseni. Eli painokoneet pyörimään ja uutta kuosia kansalle! ;)
.jpg)
