Näyttötyö: Piknik-kuvausten valmistelua

Työharjoitteluni aikana olen ehtinyt moneen liemeen mukaan marinoitumaan. Suurin työ on kuitenkin ollut piknik-aiheisten kuvausten järjestämisessä. Heti alusta alkaen näet sovittiin, että teen Koti ja keittiölle näyttötyöni ja sen aiheeksi valikoitui piknik-kuvaukset ulkona rannalla. 

Koska kyseessä on heinäkuussa ilmestyvä elokuun numero 8/2015, päätin käyttää hyödyksi mahdollisuuden kuvata ulkoilmassa. Käytännön syistä piknikkiä ei kuitenkaan voinut sijoittaa rehevään puutarhaan, sillä toukokuun lopussa Suomen kesän vihreys ei ole vielä huipussaan. Visualisoin mielessäni myös tuulen tuivertamia metrikankaita, punaisia kulahtaneita venevajoja ja paljaita saaristokallioita, mutta sitä ideaa ei tällä kertaa valittu. 

Kun aihe oli lyöty lukkoon, aloin kuumeisesti googlailemaan tuotteita, joita piknikilleni voisin valita. Tarvittiin piknik-huopia, rantatyynyjä ja -pyyhkeitä, grilli, astioita, aurinkovarjo ja muita tykötarpeita. Kiersin ihan oikeitakin kauppoja, mutta suurimman "jalkatyön" tein istumalihaksilla verkkokaupoissa.

Värimaailmaksi muodostui – kuinka ollakaan! – syvänsinistä, turkoosia, raikkaan keltaista ja vadelmanpunaista. Tätä kesän heleyttä raikastin luonnonsävyillä, eli vesihyasintilla, bambulla ja koivulla.

Kävin myös valokuvaaja Mari Lahden kanssa ajelulla etsimässä sopivaa kuvauskohdetta, sillä kuvauspaikkaa myöten hommat olivat omissa käsissäni ja sain päättää minne suuntaan mentiin. Aluksi haikailin Pihlajasaaren perään, nostalgisten uimakoppien miljööseen, mutta käytännön syistä siitä piti luopua. Tavaran roudauksen kannalta on paras päästä pysäköimään ihan rannan tuntumaan, jotta elämä ei mene liian vaikeaksi. Roudaamista ja yllättäviä tilanteita on tarpeeksi ihan ilman saartakin, jonne ei pääse kuin yhteysaluksella tai taksiveneellä. Ehkä teen sinne minipiknikin yhden repun varustuksella joskus myöhemmin...

Valokuvaajalta sain monta käytännön vinkkiä, kuten että meren rannalla tuulee aina, varmista, että aurinkovarjo ei lähde lentoon. Samasta syystä hylkäsin kertakäyttöastiat, sillä niitä olisi saanut kalastella hiekkaisina merestä tuulen puuskan jäljiltä. Samoin piti miettiä miten suojaan tuotteet hiekalta ja lialta, sillä tavarat palautetaan takaisin kauppoihin ja niiden tulee olla myyntikunnossa.

Rannat ovat talven jäljiltä aika karussa kunnossa, joten lähtökohtana oli, että kalliota ja merta näkyy eniten taustalla. Mattokasalla voin peitellä ei-niin-freessiä nurtsia näkyvistä ja puut kannattaa rajata kuvauskulmasta heti ulos. Fiilistelemäni ruokoniittykään ei ehdi kasvaa vielä toukokuun puoleenväliin mennessä.

Kun sopiva kuvauspaikka oli Lauttasaaresta löytynyt, keskityin vielä tarkemmin tavararumbaan: mitä, mistä paikasta, miten ja milloin. Monta asiaa piti ensikertalaisen ottaa huomioon, tähän asti kun olin ollut kuvauksissa vain avustamassa, ottamassa nupisematta käskyjä vastaan ;) Nyt pitikin pidellä langat omissa handuissa.  

Päädyin tekemään kuvausluonnokset leikkaa/liimaa-taktiikalla, niin sain tuotteista heti oikean näköisiä ja värisiä. Tästä alkaa jo hahmottaa minkälainen kokonaisuudesta tulee, käyvätkö tuotteet ja värit yhteen ja puuttuuko kenties jotain. No tästä kuvasta ainakin puuttuvat mansikat, grillivartaat ja kuumat uimakelit!

Varsinainen tähti-ideani – sellaista kun pyydettiin – oli ommella Eurokankaan kernikankaasta rantakassi. Olin ihastunut kesäiseen limupullokuosiin ja tuumasin, että tätä täytyy saada kuvauksiin mukaan jossain muodossa. Tätä kirjoittaessa on vielä hämärän peitossa, kuinka ompelukseni onnistuu... Että tuleeko tästä hieno rantakassi, joka kestää uikkareiden märkyyden, vai kenties vain pienet lasinaluset...