Seitsemän huivin tanssi

Ensimmäinen asiakastyöni, hui! Siis huisisti huiveja. Kieltämättä ajankohta, toukokuun viimeiset päivät ja välitön kesäloman odotus, ei ehkä ollut kaikista otollisin, mutta minkäs teet, beggars can't be choosers ja sitä rataa. Tein tarjouksen, otin tilauksen vastaan ja sitten ruvettiin tilaamaan materiaaleja. No, kaikki ei sujunut ihan kuin Strömsön saarella, sillä tilaamani harsotrikoo osoittautui matonkuteiksi ja sitä tuli tilattua 15 kg (minimitilaus, nähkääs)... Kuvittelin tekeväni siitä vähintään sata huivia, mutta loppupeleissä en yhtään. Ensimmäinen erä siis karvas tappio.

Seuraava suunnitelma: kangaskauppaan, siihen edullisempaan, jonka nimi alkaa jättimäisellä J:llä. Tokihan ostin sieltä 5 metriä valkoista puuvillatrikoota, mutta parin koevärjäyserän jälkeen oli pakko myöntää tappio: ei se helkkari värjäänny! Kankaassa oli jotain keinokuitua seassa, mistä oli seurauksena täysin valkoinen - tai aavistuksen possunpunainen - kangas, jopa päiväkausien väriliemeilyn jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi pulssi hieman jo tykytellä, sillä kuten sanottua, kesä ja dedis puski päälle, kangastukkukauppiaat myyvät tavaraa yleensä vähintään 10-15 metriä kerrallaan, enkä oikein uskaltanut enää tilata sikaa säkissä. Minä olisin vain halunnut valkoista ohutta huiviksi soveltuvaa trikoota, jonka voi värjätä. Onko liikaa pyydetty?

Tarinalla on semi-onnellinen loppu: löysin soveltuvahkoa kangasta koulun kätköistä, se melkein jopa värjäytyi ja asiakas oli melkein jopa tyytyväinen... Itse tulin siihen tulokseen, että oppimiskäyrä on joskus sangen jyrkkä ja että ehkä hinta- ja toimitusaikatarjous kannattaisi sitten kuitenkin antaa vasta, kun on varma, että kaikki osaset ovat kohdillaan eikä suuria yllätyksiä ole luvassa... Kuten että oikeanlaista materiaalia on helposti saatavilla, se ei maksa maltaita, että työtunteja ei mene kohtuuttomasti kokeilueriin ja että työtilat ovat kunnossa. Koulun remontin ja remontin jälkeisen takaisinmuuton vuoksihan tein lopulliset värjäilyt työtiloissa, joissa ei ollut juoksevaa vettä, vaan vesi piti kantaa käytävän toisesta päästä. Pientä jännitystä aiheutti myös se, että kattilakaapin eteen oli parkkeerattu iso teollisuuspesukone juuri sinä päivänä, kun piti saada hommat suit sait hoidettua...  

Näihin kuviin, näihin kertomuksiin. Huivit ovat asiakkaalla ja ensimmäinen asiakasprojekti on täten hoidettu. Ei ihan high five, mutta sinne päin ;)

Ensimmäisiä kokeilueriä. Kaikki näytti suht hyvältä kattilassa, mutta jälkipesun jälkeen ja kuivana nämäkin värit olivat aika blaah.

Varsinaisena värjäyspäivänä oli isoin mahdollinen kattila käytössä ja sormet sekä pyykkipojat ristissä.

Lopulta valmista, eli huivit värjätty, huuhdeltu, jälkipesty, kuivatettu, tuotemerkit ommeltu ja valmiina asiakkaalle. Silittää ei kannattanut, sillä trikoohuivit ovat kuitenkin mytyssä kaulalla.