Kultainen koti

Golden, gyllene, gilden, dorata... Minua yhtään lähemmin tuntevat tietävät, että olen ihan fiiliksissä kaikesta kultaisesta. Se alkoi muutamia vuosia sitten vaatekaapissa, tuli muutama kultainen euron tai parin kirppisvyö, sitten kokolamee PlanB-kierrätysmekko kimaltavaa kultaa — ja siihen päälle jokunen toppi, hame ja neuletakki. Niin ja kenkiä.

Sitten keittiöön alkoi kertyä kauniita kullanvärisiä asioita, kuten pienet suloiset "kulta"lusikat. Seuraavaksi teapot-osastoa Englannista. Ja mikä löytö, kevättalvella kirpputorilla iskin silmäni kultaiseen lasten astiastoon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myyjä erehtyi — kyseessähän oli ilmiselvästi espressokupit! Ja normikokoiset kahvikannu, sokerikko, kermakko. 

Nyt olen keksinyt, että nykyajan modernilla spraymaaliaikakaudella voin itse olla Midas ja kosketella tavaroita kultaisiksi. Otetaan vain tavarat kauniina päivänä mukaan, mennään läheiselle kalliolle spraymaalaamaan ja koti on taas astetta kultaisempi.

May I have a pot of tea, darling?

Kulahtaneet metalliastiat ja esineet saivat uuden elämän. 

Päivän maalattu saalis

Kullanhohtoa ja väriloistetta

Kirppikseltä tämäkin lamppu — ja niin on übertrendikkään näköistä! Ihan tulee Alvar Aalto- ja fiftarifiilikset. Poistin nuo "heijastimet" ensi töikseni ja muodonmuutos on valmis:

Kultainen Maneki neko -onnenkissani heiluttelee huonot vibat pois

Tämän vuoden must have accessory — kultainen lompakko!

Vaatekaapissa kimmeltää...

Keittiön kuninkaallinen kattaus

Seitsemän huivin tanssi

Ensimmäinen asiakastyöni, hui! Siis huisisti huiveja. Kieltämättä ajankohta, toukokuun viimeiset päivät ja välitön kesäloman odotus, ei ehkä ollut kaikista otollisin, mutta minkäs teet, beggars can't be choosers ja sitä rataa. Tein tarjouksen, otin tilauksen vastaan ja sitten ruvettiin tilaamaan materiaaleja. No, kaikki ei sujunut ihan kuin Strömsön saarella, sillä tilaamani harsotrikoo osoittautui matonkuteiksi ja sitä tuli tilattua 15 kg (minimitilaus, nähkääs)... Kuvittelin tekeväni siitä vähintään sata huivia, mutta loppupeleissä en yhtään. Ensimmäinen erä siis karvas tappio.

Seuraava suunnitelma: kangaskauppaan, siihen edullisempaan, jonka nimi alkaa jättimäisellä J:llä. Tokihan ostin sieltä 5 metriä valkoista puuvillatrikoota, mutta parin koevärjäyserän jälkeen oli pakko myöntää tappio: ei se helkkari värjäänny! Kankaassa oli jotain keinokuitua seassa, mistä oli seurauksena täysin valkoinen - tai aavistuksen possunpunainen - kangas, jopa päiväkausien väriliemeilyn jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi pulssi hieman jo tykytellä, sillä kuten sanottua, kesä ja dedis puski päälle, kangastukkukauppiaat myyvät tavaraa yleensä vähintään 10-15 metriä kerrallaan, enkä oikein uskaltanut enää tilata sikaa säkissä. Minä olisin vain halunnut valkoista ohutta huiviksi soveltuvaa trikoota, jonka voi värjätä. Onko liikaa pyydetty?

Tarinalla on semi-onnellinen loppu: löysin soveltuvahkoa kangasta koulun kätköistä, se melkein jopa värjäytyi ja asiakas oli melkein jopa tyytyväinen... Itse tulin siihen tulokseen, että oppimiskäyrä on joskus sangen jyrkkä ja että ehkä hinta- ja toimitusaikatarjous kannattaisi sitten kuitenkin antaa vasta, kun on varma, että kaikki osaset ovat kohdillaan eikä suuria yllätyksiä ole luvassa... Kuten että oikeanlaista materiaalia on helposti saatavilla, se ei maksa maltaita, että työtunteja ei mene kohtuuttomasti kokeilueriin ja että työtilat ovat kunnossa. Koulun remontin ja remontin jälkeisen takaisinmuuton vuoksihan tein lopulliset värjäilyt työtiloissa, joissa ei ollut juoksevaa vettä, vaan vesi piti kantaa käytävän toisesta päästä. Pientä jännitystä aiheutti myös se, että kattilakaapin eteen oli parkkeerattu iso teollisuuspesukone juuri sinä päivänä, kun piti saada hommat suit sait hoidettua...  

Näihin kuviin, näihin kertomuksiin. Huivit ovat asiakkaalla ja ensimmäinen asiakasprojekti on täten hoidettu. Ei ihan high five, mutta sinne päin ;)

Ensimmäisiä kokeilueriä. Kaikki näytti suht hyvältä kattilassa, mutta jälkipesun jälkeen ja kuivana nämäkin värit olivat aika blaah.

Varsinaisena värjäyspäivänä oli isoin mahdollinen kattila käytössä ja sormet sekä pyykkipojat ristissä.

Lopulta valmista, eli huivit värjätty, huuhdeltu, jälkipesty, kuivatettu, tuotemerkit ommeltu ja valmiina asiakkaalle. Silittää ei kannattanut, sillä trikoohuivit ovat kuitenkin mytyssä kaulalla.

Ihan eka itse verhoiltu tuoli

Tuoli on kotiutunut, tässä vielä vimpat hetket puutyösalissa. Tämä oli siis extra curriculum activity, eli kouluajan ulkopuolella ihan oma kurssinsa. Eipä tarvinnut tiistaisin miettiä mitä sitä tekisi, kun oli koulua Salossa klo 9-16 ja verhoilukurssia 16-19 ja sitten junalla kotiin Turkkuseen...
Mutta lopussa kiitos seisoo - tai siis istuu, kun on tuolikin sitä varten! Vielä pitäisi verhoilla jaloille pikku rahinen, jotta saisi oikein lokoisat oltavat. Hand me the popcorn...

Mitä tuli tehtyä

Mitäs sitä tuli sitten tehtyä? Suurin projektini tässä jaksossa olivat liukuvärjätyt verhot ja kaikki niihin liittyvät kokeilut. Verhojen lisäksi - tai niiden vuoksi - syntyi vielä viiri parvekkeelle, kotelomekko, täyskellohelmainen hame, jumpperi, erinäisiä huiveja, muutama pipo, käyntikortteja, logo- ja tuoteniminauhaa tuotteiden merkitsemistä varten, julisteita ja kangasta kangasta kangasta. Jotain printin tapaistakin tuolla kuvissa vilahtaa, mutta ne ovat enimmäkseen vielä work in progress. Jospa kesäaivot saisivat luovan vaihteen päälle ja syksyllä olisi uutta pureskeltavaa sillä saralla. Voisi vaikka tehdä jotain muutakin väriä kuin pinkkiä vaihteeksi, vaikka se vaikeaa onkin ;=)

Opin käyttämään tasosaumuria (ja melkein vaihtamaan siihen langatkin), suurkuvatulostinta (no vähän vielä kaipaa hienosäätöä), brodeerauskonetta (tai ainakin hätänappia) ja tekstiilitulostinta yhä paremmin. Niin, ja nyt kun tästä eteenpäin mainitaan reaktiivivärit, kylmä- ja kuumavärjäys, urea ja hapetin, niin olen heti kartalla mistä puhutaan. Ja kun kerta ruvettiin retostelemaan, niin sain akvarellimaalaukseni muutettua Illustratorilla ja PhotoShopilla sellaiseen muotoon, että sillä voi täyttää printtiaihioita tietokoneella (ns. patternit). Aika hyvin tolleen ensi vetäisyllä... 

Siinä se sitten oli, eka vuosi Salossa! Tiimalasi tikittää, on vielä niiiin paljon opittavaa. Hetki huokaisua ja sitten syksyllä jatketaan.

Vaatteiden väripesu

Aiemmin esittelemäni mekko ja pusero värjättiin roikottamalla kattilan yläpuolella. Selvästi tekniikkalaji, vai mitä sanot alla olevasta virittelystä?

Teippendaalia ja pahviputkea tarvittiin, jotta saatiin värit oikeille kohdilleen. Lisäksi pahviputki muovitettiin keskeltä, ettei höyry pehmennä sitä liikaa. Putkea rullailemalla sain kangasta joko laskettua tai nostettua kätevästi.

Lopulta kattilassa oli vähän tungosta ja tarvittiin mellakkapoliisia pitämään osallistujat toisistaan erossa, jotta värilät eivät ala sekoilla... (Kyllä, "värilät" on meillä päin oikea sana ;=)

Suosikkini on tämä kattilassa umpisuikkelissa ollut sidottu vadelmanmakea kangas. Jospa siitä vaikka tulisi joku kesäloman sadepäivä pari tyynyliinaa. Itselleni tietysti - miehelle pitäisi keksiä jotain snadisti maskuliinisempaa...

These photos show the techniques I used while dyeing my new clothes and fabrics. Fun and quite pink!

Värjärin kootut kokeilut - turkoosi päivä

Loppukevät meni pääasiassa väripatojen äärellä herkutellen. Kaikki ei mennyt ihan putkistoon tulosten osalta, värit ja materiaalit käyttäytyivät ihan sattumanvaraisesti (kuten värjärikin), mutta oppia ainakin tuli rutkasti. Pääosin oli erittäin kivaa ja omin päin tekeminenhän on aina ollut se mun juttu, "minä itte". Toki hyvät neuvot ovat aina tarpeen, ettei tarvii sentään pyörää keksiä uudestaan. Koska alakerran tekstiilipuolemme oli koko kevään remontissa, niin värjärillä oli "afrikkalaiset olot", padasta toiseen lutraten, kuten eräs opettajista totesi. 

Tässä duunaillaan turkooseja huiveja ja pipoja, solmu- ja liukutekniikoilla trikookankaaseen.