sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Liukuvärjäys vei mennessään

Tämän kevään viimeinen jakso alkoi evästyksellä "jokainen piirtää sata printti-ideaa ja kokeilee brodeerausta". Jotenkin omalla kohdallani tulkitsin tämän muodossa "ala kokeilla eri tapoja toteuttaa liukuvärjäystä". Mietin myös miten saisin printtikuvioihin useampaa väriä ja mielellään toisiinsa lipuvia vesivärimäisiä utuyhdistelmiä. Alkuideointiin käytimme Pinterestiä ja siellä näin niin mielenkiintoisia liukuvärjäyksiä, että piti päästä itsekin hommiin. Sata printtiä odottakoon toistaiseksi, palaan niihin myöhemmin...

Seuraavassa tarina koevärjäyksistä verhoiksi. Varo pinkin yliannostusta ;)

Otettiin kasa valkoisia ylijäämäkankaita eri materiaaleista, katsottiin värimalleista sopiva vahvuusaste, laskettiin tarvittavat ainemäärät grammoina (värijauhetta, suolaa, soodaa, vettä  myöhemmin todettiin, että tarvitaan myös ureaa ja ludokiliä (?) värin tasaiseen kiinnitykseen) ja noudatettiin ohjeita  ainakin noin suurinpiirtein.

Metodi yksi: Liukuvärjäys kattilassa. Aika dippailla märkiä kankaita kattilaan. 60 asteessa keitellään ja odotellaan vajaa tunti, että väri kiinnittyy kankaaseen.

Alinan kanssa astioilla  kenties vielä hyppysellinen suolaa...

Kankaat mytyllä, lopputulos jää arveltavaksi...

Hämmentävä soppa

Metodi kaksi: kankaan liukuvärjäystä tasolla pensselin kanssa. Kankaan tulee olla kostea (lue: ei märkä), jotta väri liukuu. Liikaa vettä, alkoi kuivausoperaatio

Ah, niin kaunista väriä! Ja mikä liuku!

Tästä näkee märkyysasteen

Koulun paino- ja värjäystilat remontin alla evakossa  käytävällä ollaan


Ain värjäten työtäs tee...


Itse teossa

Kumihanskat käteen, ruisku ojoon ja taas mennään





Koevärjäykset ohi, nyt alkoi tositoimet. Tässä temppi-työpisteeni ja 6,5 metriä valkoista pellavaa. Pähkäilin ikuisuuden mitä kangasta valitsisin ja mistä sen hankkisin sopuhintaan, kunnes kyllästyin ja otin vaan koulun pakasta pellavaa, jotta pääsisin jo aloittamaan... 




Viimeiset korjaukset tehty, nyt vihdoin valmista muutaman päivän värjäilyn jälkeen

Kuumamankelointi kiinnittää värin, sitten huuhdellaan ainejäämät, keitetään kattilassa, huuhdellaan kylmällä vedellä ja lopulta ripustetaan kuivumaan. Yksinkertaista, eikö niin?



Ompelin 10 sentin käänteet verhon alareunaan

Käsityönopettaja rullasi irtileikatut hulpiot kauniisti - lähes tilataideteos!

Silitystä vaille valmiit! Täytyy vielä keksiä miten saan kuvattua verhot kauniisti koko komeudessaan. Näen silmissäni valkoiset seinät, aukiolevat pation ovet ja verhot aaltoilemassa lempeän kesätuulen mukana...

Summa summarum mitä opin? Etenkin sen, että väristä tulee intensiivisempi kuumassa kattilavärjäyksessä kuin tasolla maalaten. Väri on myös paljon voimakkaampi kosteana, joten kuivunut lopputulos voi olla tylsän laimea. Keinokuidut imivät väriä vähemmän kuin luonnonmateriaalit ja kaikissa kankaissa liuku ei onnistunut. Värjäily oli oikein innostavaa puuhaa, koska näin tulokset livenä silmieni edessä. Jatkan värikokeiluja eri materiaaleihin ja tuotteisiin ja kenties kohta näemme muitakin värejä kuin pinkkiä ;)


4 kommenttia:

  1. Vihdoinkin ehdin tänne kommentoimaan. Näyttää tosi kivalta! Laitathan kuvia myös kun saat verhot paikoilleen. -Helena

    VastaaPoista
  2. moi kauniit verhot teit oliko isokin työ tehdä.ja on ainakin unikki verhot ku itse tekee .nätin väriset kumihanskat

    VastaaPoista
  3. Kiitos - olihan niissä hommaa, mutta nyt kun tekniikka on hallussa, seuraavat tulisi varmaan helpommin. Nyt on muuten näkynyt näitä liukuvärjättyjä verhoja jo useammassakin lehdessä, asuntomessuillakin jossakin kohteessa on siniset.

    VastaaPoista
  4. moi värjäätkö paljon verhoja .aivan täytyypä kattoo .käytätkö aina värjäyksessä sinisiä kumikäsineitä.tosi nättejä oot saanu aikaa.

    VastaaPoista