Seuraavassa tarina koevärjäyksistä verhoiksi. Varo pinkin yliannostusta ;)
Otettiin kasa valkoisia ylijäämäkankaita eri materiaaleista, katsottiin värimalleista sopiva vahvuusaste, laskettiin tarvittavat ainemäärät grammoina (värijauhetta, suolaa, soodaa, vettä — myöhemmin todettiin, että tarvitaan myös ureaa ja ludokiliä (?) värin tasaiseen kiinnitykseen) ja noudatettiin ohjeita — ainakin noin suurinpiirtein.
Metodi yksi: Liukuvärjäys kattilassa. Aika dippailla märkiä kankaita kattilaan. 60 asteessa keitellään ja odotellaan vajaa tunti, että väri kiinnittyy kankaaseen.
Alinan kanssa astioilla — kenties vielä hyppysellinen suolaa...
Kankaat mytyllä, lopputulos jää arveltavaksi...
Hämmentävä soppa
Metodi kaksi: kankaan liukuvärjäystä tasolla pensselin kanssa. Kankaan tulee olla kostea (lue: ei märkä), jotta väri liukuu. Liikaa vettä, alkoi kuivausoperaatio
Ah, niin kaunista väriä! Ja mikä liuku!
Tästä näkee märkyysasteen
Koulun paino- ja värjäystilat remontin alla evakossa — käytävällä ollaan
Ain värjäten työtäs tee...
Itse teossa
Kumihanskat käteen, ruisku ojoon ja taas mennään
Koevärjäykset ohi, nyt alkoi tositoimet. Tässä temppi-työpisteeni ja 6,5 metriä valkoista pellavaa. Pähkäilin ikuisuuden mitä kangasta valitsisin ja mistä sen hankkisin sopuhintaan, kunnes kyllästyin ja otin vaan koulun pakasta pellavaa, jotta pääsisin jo aloittamaan...
Viimeiset korjaukset tehty, nyt vihdoin valmista muutaman päivän värjäilyn jälkeen
Kuumamankelointi kiinnittää värin, sitten huuhdellaan ainejäämät, keitetään kattilassa, huuhdellaan kylmällä vedellä ja lopulta ripustetaan kuivumaan. Yksinkertaista, eikö niin?
Ompelin 10 sentin käänteet verhon alareunaan
Käsityönopettaja rullasi irtileikatut hulpiot kauniisti - lähes tilataideteos!
Silitystä vaille valmiit! Täytyy vielä keksiä miten saan kuvattua verhot kauniisti koko komeudessaan. Näen silmissäni valkoiset seinät, aukiolevat pation ovet ja verhot aaltoilemassa lempeän kesätuulen mukana...
Summa summarum — mitä opin? Etenkin sen, että väristä tulee intensiivisempi kuumassa kattilavärjäyksessä kuin tasolla maalaten. Väri on myös paljon voimakkaampi kosteana, joten kuivunut lopputulos voi olla tylsän laimea. Keinokuidut imivät väriä vähemmän kuin luonnonmateriaalit ja kaikissa kankaissa liuku ei onnistunut. Värjäily oli oikein innostavaa puuhaa, koska näin tulokset livenä silmieni edessä. Jatkan värikokeiluja eri materiaaleihin ja tuotteisiin ja kenties kohta näemme muitakin värejä kuin pinkkiä ;)
Vihdoinkin ehdin tänne kommentoimaan. Näyttää tosi kivalta! Laitathan kuvia myös kun saat verhot paikoilleen. -Helena
VastaaPoistamoi kauniit verhot teit oliko isokin työ tehdä.ja on ainakin unikki verhot ku itse tekee .nätin väriset kumihanskat
VastaaPoistaKiitos - olihan niissä hommaa, mutta nyt kun tekniikka on hallussa, seuraavat tulisi varmaan helpommin. Nyt on muuten näkynyt näitä liukuvärjättyjä verhoja jo useammassakin lehdessä, asuntomessuillakin jossakin kohteessa on siniset.
VastaaPoistamoi värjäätkö paljon verhoja .aivan täytyypä kattoo .käytätkö aina värjäyksessä sinisiä kumikäsineitä.tosi nättejä oot saanu aikaa.
VastaaPoista