Käyntikorttiprässi

Jakson aiheena oli tehdä käyntikortit jokaiselle ja sain yhtenä aamuna valveen rajamailla idean - miksi en käyttäisi italialaista käsintehtyä antiikkipaperia, jota minulla sattumalta on kotona 100 arkkia? Olisihan se tocco d'arte.

Koulussa iski tenkkapoo - eihän tavallinen tulostinvehje tajua sellaisen pikkupahvin hienouksia eikä siten suostunut käsittelemään sitä millään lailla. Vähällä olin jo luovuttaa, pirskules. Mutta jos tekstiilitulostimella voi tulostaa esimerkiksi vanerille, niin miksi ei myös pahville? Ja tuumasta toimeen! Näin sikahienoja käyntikortteja mulla nyt on ;=)

Ja on tuossa logonauhaakin tulosteltu samalla vehkeellä... Sitä voi nyt sijoitella erinäisiin tuotteisiin sitä mukaa kun niitä syntyy.

This is my new calling card, printed on handmade Italian antique paper with a textile printer.

Keltainen maja ja lasten leikkipaikka

Sain viimeisenä koulupäivänä kunnian olla viimeistelemässä luokkalaisteni suunnittelemaa ja toteuttamaa lastenleikkipaikkaprojektia. Oma osuuteni oli siis minimaalinen, kunhan kävin vähän silittämässä ja olin apuna verhojen ripustamisessa - sekä tietysti otin photo opportunityn poseeraamalla valmiissa majassa ;=)

Lasten leikkipaikka sijaitsee Salon sairaalan synnytysosastolla ja sitä olivat toteuttamassa koko kevään ajan opettajamme Päivi ja oppilaat Mirjam, Astrid, Johanna ja Essi (eihän kenenkään nimi jäänyt pois?). Inspiraation lähteenä oli lasten piirustuksia, joiden pohjalta näyttävät seinämaalaukset toteutettiin. Ihan tuli tohtori Sykerö -fiilis, kun katselin sateenkaaria ja raketteja ja omituisia hedelmäpuita...

Näin hienolta siellä nyt näyttää!

This is a project that my school mates did for a maturnity ward in Salo hospital. The murals were inspired by children's drawings. I took a look at the finishing stage and got posing together with classmates Essi and Astrid as well as our teacher Päivi.

Ikkunassa

Verhot muuttivat kotiin - ja näitähän sitten väsättiin jokunen tovi. Mies oli sitä mieltä, että jonkun ajan kuluttua voisin ehkä kuitenkin laittaa vanhat verhot takaisin, sillä pinkkiä alkaa olla nyt liikaa, "olenhan sentään mies" ;=) Verhot pysyvät, ehkä jotain muuta pinkkiä voin alkaa karsimaan. Eh-kä...

Miltäs näyttää?

Verhojen roikotuspäivä

Siinä ne valmiit verhot roikkuvat kaiteen yli, verhonkantajina Sini ja Sirkku. Koska päivä oli pilvinen, piti vähän käsitellä kuvia vähemmän valjun värisiksi. Pian näette miltä verhottimet näyttävät kotonaan, eli olohuoneeni ikkunassa...

Mekko ja sen kaveri

Joo, se on pinkkiä (taas!). Joo, se on vähän marilyniä. Joo, se on i-ha-naa! Sanoo ylpeä tekijä ja poseeraa hieman. 

Toisin sanoen tein kahden vanhan lempivaatteeni pohjalta (punaisia molemmat ja hameella yli 30 vuotta takanaan) uudet versiot, tällä kertaa valkoisesta trikoosta. Ensin ompelin vaatteet, sitten värjäsin ne reaktiiviväreillä kattilassa ja vielä viimeistelin helmat ja pääntien. Tadaa! Kesän garderobipulmat on NIIN ratkaistu. Hieman mietin kyllä, että jäikö lapsena barbieleikit kesken, kun kaikki mikä on pinkkiä, kolahtelee nyt niin kovasti...

Verhoilukurssi

Olen ollut puupuolen verhoilukurssilla kuukauden päivät tiistai-iltaisin ja vaikka päivät ovat pitkiä, on ollut antoisaa nähdä mitä tuolit ovat syöneet sisäänsä ja kuinka niistä kerros kerrokselta ja työvaiheesta toiseen muotoutuu taas uusia ja hehkeitä istuimia. Tosin panin merkille, että siinä missä muut ovat olleet kiinnostuneita eniten tuolin rakenteesta ja varsinainen verhoilukangas on ollut sivuseikka, jota mietitään vasta loppuvaiheessa kun sen aika tulee, niin itsellänihän koko prosessin tärkein osuus oli itse kankaan valinta ja pohtiminen viikkotolkulla, jo yli kuukausi ennen kurssin alkua... 

Lopulta kuitenkin kaikki ihanat kangasoptiot kaatuivat budjettisyihin ja päätin käyttää jemmaamiani verhoilukankaita omasta kaapista.

Tällaista siellä on ollut ja tässä oma tuolini eri vaiheissaan:

Katsokaa tätä kaunistusta ysärikuosissaan. On se kumma, ettei kukaan muu ollut tappelemassa tästä kanssani SPR Kontissa... ;) Kolmekymmentä euroa ja yhtä taksimatkaa myöhemmin tuoli oli minun ja aloin purkaa sitä osiin jo samana iltana.

Sinipunaisen tulppaanimeren alta löytyi hempeää kukkakuosia — molemmat ihan vääriä kankaita verhoiluun, enkä puhu nyt pelkästään kuosista.

Kolmas kerros oli aikaslailla kivan näköinen 50-luvun vihreä samettikangas, joka miellytti siinä määrin, että kriiseilin tuolin uudelleenverhoilun kanssa — viitsiikö tätä ollenkaan vaihtaakaan?

Mutta kun näin lopulta, mitä kaikkea **skaa tuolin sisältä löytyi, olin vain iloinen, että päätin pistää kaiken uusiksi. Viimeinen, alkuperäinen kangas oli sinistä ruuturaitaa ja vanha vaahtomuovi oli jo lähestulkoon tullut osaksi puuta symbioosin kautta. Pepun alla oli siis pelkkää purua, ilmankos oli niin kova istua...

Kun on neljät päälliset tuoliin niitattu, niin niittimäärä olisi lähestulkoon yltänyt Turusta Saloon ja takaisin.

Tässä satulavyön kiinnitystä Katrin tuoliin, otin havainnekuvia myöhempiä projekteja varten.

Erityinen työkalu tarvitaan vöiden kiristykseen.

Sitten ristiin

Oman tuolin kohdalla eka rakentava työvaihe kaiken purkamisen jälkeen oli istuinosan uudistaminen aluskankaalla. Pääsin taas paukuttamaan paineilmanitojalla!

Seuraavaksi laitettiin lisää pehmustetta ja korotettiin käsinojia, jotta yllän niihin nojailemaan paremmin. Vaahtomuovit kävin hakemassa Muovikumista ja unohdin pyytää opiskelija-alennusta...

Selkänojan pehmustamisen ja päällystämisen jälkeen koottiin tuoli hetkeksi 

Taustalla Lotta ja verhoilija Anne jousien kimpussa

Ihanat tuolit ilman päällysteitä ja puuosat puhdistettuna 

Tämä sprayliima oli kova sana vaahtomuovin kiinnityksessä

Käsinojia varten piti tehdä kaavat, jotta osaisin leikata ja ommella kankaan oikein. No, meni melkein oikein... Ainakin toisella kerralla.

The Moulinexin leipäleikkuri, jolla vedeltiin vaahtomuovia näpsäkästi. Leikkuuvuorossa Jenni

Käsinojat vanutettu

Enää puuttuu käsinojien päällystys ja istuintyynyn teko. Kyllä siitä vielä tuoli tulee!