Teippausta ja eteisen/siivouskomeron tuunailua

Minuunkin iski lievä teippivillitys ja päätin vihdoin kokeilla mitä kivaa saisin muutamalla metrillä washi-teippiä aikaiseksi. Teippitarhasta nämä tilasin ja nopeasti tulivat postitse kotiin.

Ensin uudistui olohuoneen lampunvarjostin neonvärisellä teipillä:

Seuraavaksi päätin vihdoin siivota siivouskomeron ja laitella sinnekin vähän pinkkiä raitaa. Tässä jälkeen-kuva, ennen-kuvan voi jokainen kuvitella omassa mielessään. Nuhjuista, pölyistä, epämääräisiä kestotahroja ja jumalattomasti kaikkia nippeleitä ja nappeleita, joita ei ole tarvinnut 9 vuoteen... Nyt ne ainakin on inventoitu ja laitettu ojoon - tai roskiin.

Ideana oli, kuten yleensä aina, selvitä mahdollisimman vähin kustannuksin, joten tähän uudistukseen meni alle 4 euroa: putki Ikean raitapaperia ja puolet yhdestä washi-teippirullasta. Omasta takaa löytyi liitutaulumaalia ja vanhoja Turkulaisen näköispainospaperikasseja, jotka pääsivät tapettiliimalla kaapin oveen. Ja en tosiaan stailannut näitä kuvia liian "kauniiksi", sillä siivouskomerossa on kaikkea kamaa ja se saa kuvissakin näkyä!

Valkoisella teipillä käsiteltiin vielä eteisen peili, joten elämässä on nyt raidoitusta!

Uusiksi meni myös Ei mainoksia -lappu ulko-ovesta ja nyt näyttää vähän pirteämmältä ja pinkimmältä!

Kortteja B:ltä, Putainilta ja kuningattarelta

Tieto mieheni syntymäpäivistä kiiri laajalle, jopa maailman valtaapitävien korviin asti.

Italian ihme, itse Berlusconi (tunnetaan Italiassa myös nimellä B) lähetti ensin rehvakkaan, eroottissävyisen kortin, epäilemättä jostain tummanpunaisten samettibudoaarien syövereistä:

Putinin terveiset tulivat Venäjän byrokratian ja kirjesensuurin vuoksi hieman myöhässä ja viesti oli lisäksi sangen kryptinen - ehkä Putin pyysi kanssaan tiikerimetsälle?:

Kuningatar Elisabethin kirje luotto-chaufföörilleen oli liikuttava kiitollisuuden osoitus alamaiselle. Keep up the good work and the stiff upper lip, Lissu sanoi:

Mitäköhän postiluukusta vielä kolahtaa? Kenties terkut Obamalta?

Painokoneen uumenista tuoretta t-paitaa

Saimme kouluun uuden tekstiilitulostimen, jonka parissa on kummasteltu kulunut viikko. Osa meistä sai tuurilla heti alkurykäyksellä priimalaatuisia tulosteita, osalla taas ei värit tulostu lainkaan, kone tahraa kankaan reunat tai tekee omituista raitaa kuvioon. Ajattelin itse odotella, että savu hälvenee, opettajat pääsevät kärryille koneen ominaisuuksista, ja kuvioista ja väreistä alkaa tulla sitä mitä pitääkin ennen kuin ryhdyn massiivisiin tuotantotoimenpiteisiin.

In the meanwhile, halusin silti kokeilla jotain itsekin. Kirpparilta mukaan lähtenyt toppi sai ensin esikäsittelyn liima-aineella omassa toosassaan, sitten se paistettiin höyryprässissä, jossa se meni piloille (viskoosi ei kestänytkään samoja automaattisia lämpötiloja kuin muut kankaat, nice to know...) ja lopulta se kävi tekstiilitulostimen uumenissa ottamassa väärän värin pintaansa... 

Paita on nyt siististi cool, eli kärähtäneenä siinä on enemmän rock-henkistä patinaa ja mää mittää pinkkiä väriä ois halunnutkaan... Eli kaiken kaikkiaan onnistunut lopputulos! Mainittakoon vielä, että Reckless Loven logo on nyysitty netistä ja itse vaan värittelin ja muokkasin sitä painokuntoon tietokoneella.

Kuvalliset todisteet:

Itse teossa, eli siinä se valmistuu

Tällainen hieno masiina on kouluun liisattu

Kärähtänyt viskoosi ja väritön pinkki, näillä mennään

Jotta paita ei kärähdä lisää, sitä ei pistetty enää kuumauuniin vaan silittelin sitä hellästi apukankaan läpi

Kippis ja kulahdus

Tässä vertailussa PhotoShopilla suunniteltu intensiivinen neonpinkki ja se mitä koneesta putkahti ulos

Oikealla esikäsittelytoosa, joka syö tislattua vettä ja liima-ainetta. Vasemmalla itse tekstiilitulostin, jonka sielunelämä on vielä mysteeri meille kaikille.

Valmiina keikoille!

Mitkä munkit!

Ruissalossa sunnuntaikävelyllä ihastelemassa viimeisiä hetkiä Pohjolan ruskaa. Reippailun jälkeen maistui reilun kokoinen munkki Ruissalon kahvilassa. Nämä ovat Turun isoimmat munkit, elleivät peräti koko maailman! Yhdellä munkilla oli hintaa 3,40 euroa, mikä oli kyllä sangen edullista, sillä yhdestä olisi riittänyt hyvin neljälle hengelle. Reteästi kuitenkin otettiin yksi munkki per lärvi ("mä syön kyllä kokonaisen, oli se sitten miten iso tahansa -- Uups!"), mutta kieltämättä puolivälissä alkoi tehdä tiukkaa ;) Pyysimme siis dogibägit ja jatkoimme makustelua seuraavana päivänä.

Suosittelen!

 

  

Vohvelihetki Turun kauppahallissa

Ennen hullujen päivien kaaosta perjantaina vahvistin itseäni kunnon vohveliannoksella Turun uusitussa kauppahallissa ja juhlin samalla itsekseni syysloman alkua. Kivalta näytti halli ja niin näytti WauDelin vohvelikin!

WauDelin avajaistarjous

Omenahilloa, tryffelijäätelöä ja kermavaahtoa!

Maistuis varmaan sullekin!

Lurps!

Ja sitten vohveli mahassa valmiina hulluille päiville tekemään irrationaalisia ostospäätöksiä

Kirja-arvio, 'Blogit ja bisnes'

Syysloman kotitehtävä on lukea jokin markkinointiaiheinen kirja ja postailla siitä tänne blogiin. Kävin jokunen viikko sitten Turun pääkirjastossa ja vähän nihkeästi oli niteitä hyllyssä. Mukaan tarttui Blogit ja bisnes, by Robert Scoble & Shel Israel. Tätä olen junamatkoilla lukenut aamuin ja illoin, kuten kuvamateriaali todistaa:

Aihe on kiinnostava, mutta eniten kirjaa vaivaa sen vanhuus, sillä se on kirjoitettu vuonna 2006 ja Suomessa julkaistu 2008. Netin ja blogien maailmassa puhumme siis kivikautisista tiedoista enkä siksi voi suositella kirjaa, ainakaan ajatasaisena informaatiolähteenä.

Kirjan kiinnostavinta antia onkin koko bloggaamisen taustoihin perehtyminen, miksi blogit syntyivät, mitä niillä ensin tehtiin ja ketkä bloggasivat. Blogien alku onkin nettinörttien historiaa ja ohjelmistofirmat ovat tarinan keskiössä. Kirja keskittyy nimenomaan yritysmaailmaan ja tuo esiin miten suuryritykset ovat hyödyntäneet blogeja. Samalla verrataan kulttuurieroja bloggaamisessa, kuten miksi Euroopassa Ranskassa oltiin bloggaamisen aallonharjalla pidättyväisiin saksalaisiin verrattuna.

Itselleni parhaiten mieleen jäänyt tarina liittyy "maailman parhaaseen" Savile Row -räätäliin Thomas Masoniin, joka alkoi blogata saadakseen rahapulassa lisää asiakkaita - ei tosin omasta, vaan tuttavansa ideasta.

http://www.englishcut.com/

Räätäli kertoi blogissaan yksityiskohtaisesti miten mittatilauspuku tehdään, miten kankaat valitaan ja mitat otetaan. Blogi toi hänelle mainetta, kunniaa ja uusia tilauksia. Scoble ja Israel painottavatkin sitä, että olipa blogin pitäjä sitten suuryrityksen, kuten Microsoftin leivissä, tai yksityinen leipomoyrittäjä, tärkeintä on olla aidosti oma itsensä, intohimoisesti kiinnostunut siitä mistä kirjoittaa ja avoin yleisön kommenteille. Heidän mukaansa tylsät ihmiset kirjoittavat tylsiä blogeja.

I'm not boring, am I?

Eniten minua oikeastaan hämmästytti se, kuinka paljon kirja painotti bloggaamista keskustelemisena ja yhteisöllisyytenä. Sen ei tulisi olla yksisuuntaista tietovirtaa, vaan aloittaa osallistuvia viestiketjuja. Eli kärjistetysti blogit kaipaavat kommentoijia ollakseen olemassa.

Vuonna 2013 blogien maailma on kovin erilainen kuin kirjan ilmestymisen aikoihin vuonna 2006. Olisi varmastikin aiheellista lukea jokin uusi, aihetta eri näkökulmasta lähestyvä teos. Se, mikä ei ole vanhentunut, on, että blogit ovat tulleet jäädäkseen ja vaikuttavat yritysten julkisuuskuvaan erittäin mittavasti. Perinteiset markkinointikampanjat eivät enää tuota tarpeeksi tulosta ja kirjoittajat painottavatkin sitä, että bloggaaminen voi avata aivan uusia markkinoita ja mahdollisuuksia ja sen ylenkatsominen voi tulla kalliiksi. Myös negatiiviseen julkisuuteen tulee nykyään reagoida ripeästi ja on aina parempi pyytää anteeksi ja aloittaa uudelta pöydältä kuin ignoorata kommentoijat tai sulkea blogi vähin äänin.

Ainoa merkittävä miinus, mikä bloggaamiseen kirjassa liitetään, on sen viemä aika. Tämän olen itsekin huomannut. Toisaalta blogien positiivisia puolia onkin sitten runsaasti enemmän, joten eiköhän tässä plussalle mennä.

Jännä nähdä mitä markkinointiaiheisia kirjoja muut kurssilaisemme ovat löytäneet!

Lammaspilviä

Cielo a pecorelle, acqua a catinelle. Eli suomeksi vaikkapa, että kun taivas ja pilvet näyttävät lampaalta, kohta sataa kikkaroita niskaan :)

Näin hienoja lammaspilviä näkyi taivaalla männä viikolla, kun olin matkalla kouluun: