Pääsin haastattelemaan Muoto2015-yleisöäänestyksen Sisustustuote-sarjassa ehdolla olevia suunnittelijoita, Tapio Anttilaa ja Wilhelmiina Kososta. Tämä oli yksi mielenkiintoisimmista tehtävistäni, oltiin suorastaan tositoimissa designin ytimessä. Tapio Anttila oli ehdolla kiehtovalla koivuisella Kieppi-valaisimellaan ja Wilhelmiina Kosonen pintaturvelevyistä tehdyllä Gran Ru -akustiikkateossarjallaan.
Lähdimme valokuvaaja Kirsi-Marja Savolan kanssa Lahteen Nordic Hysterian tiloihin Tapio Anttilaa tapaamaan, mukana myös videokuvaaja Tomi Salakari. Teimme siis samalla reissulla materiaalia sekä painettuun lehteen että verkkosivuille. Minun roolini oli kysyä kysymykset suunnittelijoilta ja pitää yllä katsekontaktia, jotta haastateltavat eivät katso kameraan suoraan, vaan puhuvat jollekulle sivusuunnassa (=minulle).
Tutustuin tottakai etukäteen sekä Tapio Anttilan että Wilhelmiina Kososen tuotteisiin netissä, jotta tiesin missä mennään. Siinä missä suurin osa Anttilan designista oli minulle jo ennestään tuttua, Kososen tuotanto oli täysin uutta.
Molemmat suoriutuivat videohaastatteluista ja valokuvauksista ammattilaisen ottein, itse haastattelija oli pikemminkin vähän hermona ;) Mutta hyvin meni molemmat keissit, eri päivinä eri haastateltavat siis omilla työhuoneillaan. Ehkäpä hienointa olikin nähdä kulissien taakse ja päästä katsomaan millaisissa tiloissa esimerkiksi Kieppi-valaisinta valmistetaan.
Divaanin sekä Koti ja keittiön Muoto2015-esittelyissä on siis kirjoittamani tekstit.
Videohaastattelut voi katsoa täältä:
www.muoto2015.fi/ehdokkaat
Huhtikuun puolivälissä bussin nokka suuntasi taas kohti Helsinkiä ja uutta työharjoittelupaikkaa Allerilla. Toukokuun loppuun asti olin Koti ja keittiö -lehden sekä Divaanin käytettävissä.
Allerin toimisto sijaitsee Punavuoressa Pursimiehenkadulla merellisessä hipsteri-ympäristössä. Alakerrassa sijaitsee Moko Market ja Kaffa Roasteryn kahvipaahtimo, joten sisäpihalla ja hoodeilla leijailee tummapaahteinen, lievästi kärähtänyt aromi.
Työpisteeni sijaitsi kuudennessa kerroksessa ja itse asiassa koko kuudes kerros tässä korttelirakennuksessa on Aller Median valtakuntaa. Täällä sijaitsevat Koti ja keittiön ja Divaanin lisäksi muotilehdet Elle ja Olivia, Oma aika, Seiska, Fit ja Katso.
Mediatalo Aller on toiminut Suomessa vuodesta 1992 lähtien ja puikoissa on nykyään Pauli Aalto-Setälä. Samoissa tiloissa toimii myös Suomi24. Täällä tehdään monipuolista mediasisältöä –
tekstiä, kuvia, videoita –
niin printtilehtiin kuin nettiin.
Punavuoren charmia Huvilakadulla.
Pursimiehenkadun tienoilla.
Allerin kortteerit.
Sisäpihanäkymät.
Industrial chic.
Oikea osoite.
Työpöydän tarpeistoa.
Allerilaiset ovat ahkeria somessa, kuvassa suosittu kahvimasiina.
Työpisteeni Koti ja keittiön ytimessä.
Sisustusliikekierroksen kiiltävät heräteostokset –
euron buutsit ja yläkuvassa näkyvä kuparivalaisin.
Käytävällä lehdet ojossa ja harjoittelijan tuoma väripilkku.
Kirpeän kevätsään fiilikset pilvissä.
Aurinkoisen aamun ilahduttava näkymä työpaikan edessä. Suorastaan trendiväreissä!
Kupari-innostusta isossa mittakaavassa.
Opinnäytetyöni on onnellisesti takanapäin. Suunnittelin lopulta 18 erilaista kuosia, jotka toteutin eri tekniikoilla, tussipiirroksista aina akvarelleihin.
Kokoelmani sai nimekseen Rajoilla, sillä etsin oman luovuuteni ja sinnikkyyteni rajoja sekä leikittelin tyylillisesti äärirajoilla: mustavalkoista tiukkaa graafisuutta toisessa ääripäässä ja herkkää, värikästä pastellia toisessa.
Opinnäytetyöni kirjallisesta osiosta tuli mainio 97-sivuinen paketti, josta käy ilmi mitä kaikkea luovaan prosessiin ja tiukkaan puurtamiseen sisältyi ja mitä mielessäni liikkui. Lisäksi valotan siinä miten toteutin printtini teknisesti. Kaikilla kuoseilla on omat harkitut nimensä ja tarinansa.
Toteutin printtikankaat metrin levyiselle laadukkaalle suurkuvatulostepaperille sekä osittain myös tekstiilibannerille. Värikkäät kuosit sopisivat erityisesti metrikankaisiin, niin sisustukseen kuin vaatetuksenkin puolelle, kun taas mustavalkoisista tulee ennen kaikkea tapettifiilis. Näitä hypistelisin mielelläni paperikaupassa ja miettisin minkä ostaisin.
Alla on kuvakavalkadi koulun käytävältä, jonne kokosin näyttelyn tuotoksistani. Siinä missä värikkäät kankaat ovat isosti esillä, mustavalkoisista on näytillä vain pieni suikale. Livenä nämä kaikki näyttävät vieläkin paremmilta!
Innostuin printtisuunnittelusta niin valtavasti, että vielä viime hetkillä tein uusia printtejä ja viilasin opinnäytetyöni sisältöä. Työlle oli vaikea panna sitä viimeistä pistettä.
Näistä kuvista puuttuukin vielä ihan viimeisin kuosini, tupakkaa tupruttelevat huulet... Myös Pilvitehdas-savupiippukuosista tein viime hetkillä vielä ison kirkkaanpinkin version, josta tuli varsinainen namu.
Nyt, kun jutut saatiin kansiin ja suurkuvatulostimen naksutus hiljeni, onkin aika miettiä mitä seuraavaksi. Mitkä firmat voisivat olla kiinnostuneita kuoseistani, mikä olisi oikea tapa markkinoida osaamistani ja lähestyä yhteistyökumppaneita? Sillä olisi sääli, jos tulostamani yli 60 metriä paperia ja banneria jäisivät vain pelkästään omaksi ilokseni. Eli painokoneet pyörimään ja uutta kuosia kansalle! ;)
Annetaan kolme päivää aikaa, suunnittele tekstiiliteos, aiheena japanilainen kulttuuri (ouch! harakiri...). Näyttö, eli näytä mitä osaat. Käytä jo osaamiasi tekniikoita.
Ideaksi muodostui fengshui-intressieni kautta tassuaan heiluttava onnenkissa manekineko, joka sopi japanilaiseen, hieman lapselliseen maailmankuvaan. HelloKitty, sarjakuvat, hassusti överipukeutuvat teinit, tuoksuvat pyyhekumit ja muut hullunkuriset ideat olivat minun assosiaationi japanilaisesta kulttuurista siinä missä muille tuli mieleen kirsikankukat, temppelit ja Fuji-vuori. Ja mitä onnenkissan tassu muistutti - peukaloa, joka työnnetään uunikintaaseen... Tekstiiliteos sai siis olla käyttötekstiili, ei pelkkää taidetta.
Prosessi sisälsi epäuskoa omiin kykyihin ja ideoihin, muutama epätoivon hetki ja lopulta mutkien kautta voittoon. Aika usein tie on tämä. Lopputuloksena lystikkäät uunikintaat sivutuotteineen - ja tyytyväinen helpotuksen huokaus.
Tehtävänanto:
Planssi.
Seulakalvoja isoille ja pienille mirreille.
Epäonnistunut seula, johon laitoin "varmuuden vuoksi" runsahasti valotusemulsiota. Bad idea. Tätä ei voi käyttää. Kriisi!
Taidetta. Vihreä meri, sammakonkutua...
Plan B otetaan käyttöön.
Koska aikaa uuden seulan valmistamiseen ei ole, otetaan jo aiemmin painettua kangasta ja duunaillaan sitä.
Möttö myttynen. Isot kurvit ja kääntämisen haasteellisuus (ai vieläkö käännöshaasteiden parissa?).
Kissat hyppäsivät suoraan pöydälle - we have arrived! Hejssan allihopa!
Sivutuotteena syntyi japanilaiseen tyyliin naiiveja kannustussanoja vilisevä juliste. Teippi on Teippitarhasta.
Repertuaari esillä. All together now!
Näin hanskat toimivat kotioloissa...
.jpg)
