Päiväpeitteen vaivalloinen matka sänkyä kohti

Syvä huokaus. Elokuinen ideointi höyhenkuvioisesta päiväpeitosta vei minut aikamoiselle tripille, jossa koeteltiin erityisesti henkisiä voimavaroja. Ensin maalattiin kangasta ja etsittiin oikeita värisävyjä. Siihen meni pari viikkoa kaiken muun opiskelun ohessa, mutta siinä vaiheessa oli vielä hyvä flow päällä. Kässänopettajan vinkistä prässättiin tukikangas (suositus: alle, toteutus: päälle) ja sitten alettiin urakoida saksien kanssa. Illat tv:n ääressä kuluivat työn touhussa, sitten junamatkat ja kaikki liikenevät hetket koulussa. Kun muutama sata sulkaa oli leikattu, alkoi asettelu kankaalle ja miettiminen miten tämä hei oikeasti toteutetaan. Projekti kävi vaihe vaiheelta monimutkaisemmaksi ja projekti vei minua, en minä projektia. Aina kun kuvittelin, että tämä on tässä, ilmaantui uusi tarpeellinen työvaihe, joka vei kymmenisen tuntia. Hermojen kiristelyä ja epäuskoista naureskelua, että kyllähän tämä tästä...

Työssä paukahti loppujen lopuksi noin sata työtuntia täyteen. Joka toinen päivä olin sitä mieltä, että nyt tehdään jotain hienoa ja uniikkia, ja joka toinen päivä olin epätoivon alvareissa ja sadattelin mihin ihmeeseen olen oikein ryhtynyt. Ehkä kaikkein karuinta oli se, että sain päiväpeiton valmiiksi viimeisenä päivänä klo 16 mennessä enkä pitänyt siitä lainkaan. Peitto näytti karsealta sekä koulussa että kotona ja itse olin hermoromahduksen partaalla painettuani 5 viikkoa kaasu laudassa. Kaikki mahdollinen oli mielestäni mennyt vikaan, ei vähiten itse materiaalivalinnat. Lopussa kiitos ei todellakaan seisonut, saati maannut päiväpeitollani.

Tässä muutama kuva matkan varrelta, jospa näistä välittyisi edes jotenkin mikä valtava duuni tässä oli.

Miten sulat tulisi asetella kankaalle... entä kiinnittää?

Kaikki sulat piti kiinnittää yksitellen paikoilleen, jotta kankaan liikuttaminen oli mahdollista ja jotta ommellessa tiesi missä kunkin sulan paikka on. Nuppineulat loppuivat kättelyssä.

Ja kaikki tämä julmettu kangasmäärä vanuineen pitäisi niinkuin saada mahtumaan tuohon koneen pieneen aukkoon... 

Olin suurimman osan ajasta hautautuneena vällyjen alle

Ilta jo hämärtyy... Vapaa-aika, elämä - mitä se on? 

Kun kerta asuin ompeluluokassa, jouduin välillä malliksi muille. Tässä vintage-liikkeeseen tekeillä ollut kotelomekko ja juuri oikean kokoinen mallinukke.

Muutama miljoona tikkiä... Lankaa kului ja teollisuuskoneen hyödyt kävivät viimein kristallinkirkkaiksi.

  

Kaiken kruunasi todella huono idea tehdä peitolle pehmustettu kehys vaaleanpunaisista jämäkankaistani. Todella tuskallista tehdä, etenkin nurkat (en mene yksityiskohtiin, koska haluan unohtaa ne) ja karmean näköinen lopputulos... Väärät värit, lastenhuonemeininki.

Oli pakko alkaa tikata koko peittoa umpeen, sillä "siipien" väliset alueet kupruilivat ja peitto ei näyttänyt yhtenäiseltä eikä viimeistellyltä. Tämä oli taas takamus edellä puuhun -osastoa, ei sitä mitä oikeasti olisin halunnut. Alunperinhän peittoon ei pitänyt tulla minkäänlaisia tikkauksia, vaan sulkien olisi pitänyt väreillä hienostuneesti ilmassa (ilmeisesti pyhällä hengellä). Jos aikataulu olisi antanut periksi, olisin tässä vaiheessa tarvinnut pitkän tuumailutauon. Ennen kuin lähdin hetteiselle "tikataan kaikki" -polulle.

Tässä peitto on raahattu kotiin ja olen yrittänyt kuvata sitä parhaani mukaan piilottamalla pinkit reunat sängyn alle... Kamala angsti ja ahdistus, ei tästä tällainen pitänyt tulla.

Virheet hyppivät silmille, aargh

Okei, tästä kuvakulmasta melkein menettelee...

Yritys numero kaksi: pari kuukautta on kulunut, sänky on vaihtunut ja päiväpeitolle on kasattu kaikki siinä esiintyvän sävyiset tyynyt. Yritän siis stailata katastrofin piiloon ja kiinnittää huomion muualle. Katso, pupu!

Pupu sai kaulaan joulurusetin. Pinkki kynttilälyhty kustansi 20 senttiä Espoon kierrätyskeskuksessa. Stephen Fryn uusin, kolmas omaelämäkerta tarjoaa adjektiivien ilotulituksen.

Sydänkivi on aarteeni, se löytyi Brightonin rannoilta.

Helsingistä ilmaiseksi löydetty, eli dyykattu yöpöytä uudessa maalissaan. Vieressä lattialla syksyn lehtisaldo, suurin osa odottaa lukemistaan.

Entä onko peitto vieläkään täysin valmis? Ei ole, sillä purin siitä taustapuolen pois samalla kun pinkit reunat lähtivät veke. Valkoinen puuvillakangas on niin raskasta, että täytyy hankkia tilalle jotain todella kevyttä ja liukasta polyesteria. Mieluiten kyyhkysenharmaata, jos Jättirätistä sellaista löytyisi. Mietiskelen parhaillaan, voisiko samaisesta vaaleanharmaasta kankaasta leikata noihin valkoisiin väleihin lisää sulkia - vai antaisinko asian vaan olla ja tyytyä tähän... 

Muuntuva matto

Matonkudonnasta tuli opiskelujeni murheenkryyni. Osittain vikaa oli omassa asenteessani, sillä matonkudonta ei yhtään tuntunut olevan mukavuusalueideni liepeilläkään ja kiukku ja ärtymys tuntuivat olevan päällimmäinen tunne. Suurin probleemi oli kuitenkin koulun sisäilmaongelma, jonka takia jouduin sairasvuoteelle useaan otteeseen ja matto ei edistynyt poissaolojeni vuoksi. Lopulta, kun olisin ollut kykeneväinen jatkamaan kudontaa, oli kudontaluokka ja koko käsi- ja taideteollisuusosaston alakerta pistetty remonttiin puoleksi vuodeksi: lattiat auki ja myrkylliset mömmöt ulos. Oli siis pistettävä matonteko luovalle tauolle.

Kun palasin kangaspuiden ääreen tänä syksynä, eivät entiset ideat tuntuneet enää hyviltä, ja totta puhuen en ollut alunperinkään ollut vakuuttunut siitä, mitä olen tekemässä ja tuleeko tästä mattoa ollenkaan. Muutamien kudottujen rivien jälkeen alkoi tuntua siltä, että matosta on tulossa surullisen näköinen eikä se edusta minua millään lailla. Aika ruveta siis sooloilemaan ja tekemään jotain päätöntä! Valitsin sillä hetkellä inspiroivat uudet värit (vihreää ja turkoosia) ja päätin sekoitella niitä jo valittuihin valkoiseen trikookuteeseen ja fuksiaan loimilankaan. Lisäksi rupesin tekemään kiertoliikkeitä, eli pyörittelemään kuteita, jotta niistä tulisi epäsäännönmukaisen näköisiä.

Loppupeleissä mattoa valmistui vähemmän kuin mitä oli alunperin laskettu, koska alkupään koe-erä meni purkamolle. Koska maton alkutaival on jo raportoitu vuosi sitten tähän samaiseen blogiin, tässä siis vain mikä lopussa odotti tekijäänsä. Valmis matto, josta voi olla, jos nyt ei aivan ylpeä, niin ylpeähkö...

Hetkeä ennen valmistumista irtosi jo hymyäkin... 

Purkuhommissa 

Maton lopullinen sijoituspaikka siirtyi sekin aluksi kaavaillusta eteisestä olohuoneen puolelle:

Tajusin vasta kauan maton valmistumisen jälkeen, että loppusolmujen salmiakkikuvioihin olisi ollut ihan oikea ohjekin netissä. Nyt meni oman järkeilyn varassa - ja sen kyllä huomaa!

Kävin kierroksilla: sisustusputiikit ja tärpit

Työharjoittelujaksollani olen saanut jalkautua Helsingin kivijalkamyymälöihin päivänä jos toisenakin ja tehdä tuttavuutta niin putiikin omistajien kuin itse tuotteiden kanssa. Kännykkäkamera on räpsynyt ahkerasti, kun olen tallentanut tuotteet ja ideat muistiin, itseäni ja sisustustoimittajia varten.

Tule kävelyretkelle kanssani - tässä esivalitut kohteet ja kivoja tuotteita, jotka erityisesti jäivät mieleeni!

Jos vaan ois se kivipora, niin vois nupittaa koko kämpän... Olkkarista. 

 

Kui tää vinoraita näyttää niin tutulta??

No jos kerran olet sitä mieltä...

Kodin1:sen astiahyllyllä ihastelin tätä freesiä väritystä 
 

Jos keksisin mitä tekisin taas yhdellä korilla, niin henkkamaukan tikattu versio kyllä kiehtoisi kotiin asti.

Ihan liikkis! Neulatyynyllä Lontoon kaduille. Stockmann.

Armas oli tyylikäs sisustusliike. Olisiko tästä uudeksi yöpöydäkseni? 

Tekstiilitulostin, vanha kuva, hmmm... 

Armaksessa tutustuin tähän Muuton kahvipressopannuun, joka oli posliinia - kuulemma vaikea valmistaa, mutta pitää juoman kuumana pitkään. Tosi herkku!

Pinosta löytyy tällaisia kivoja korttitaskuja - siis enhän mä tällä mitään tekisi, mutku... 

Siis näitä pastillejahan täytyy olla joka poskelle. Mokossa on laajat valikoimat, jos ei Italiaan asti halua lähteä pastilliostoksille. Mä kyllä haluaisin...

Tuareg - hetkinen, mitä se on?

Croccante di nocciola ricoperto di cioccolato fondente - per te, amore? 

On ne varmaan aika kivoja putelin sisältäkin, mutta erityisesti ihastelisin näitä ulkoisesti.

Tämä ei ole mainos. En siis ole päässyt vielä suutuntumaan tämän suklaan kanssa. 

Saipotta, saipuaa - rakkaalla lapsella on ne monet nimet. Sekä hienot kääröt.

Ranskalainen antiikkipeilihän on ihan must. KooPernussa niitä myydään.

KooPernun kaunis näyteikkunan esillepano

Tää on Sini sulle ;) Papershopista kaikki ihanuudet paperiin, pahviin ja kyniin liittyen.

Proloque Shopin kuumailmapallo - 10 päivässä joulukuusen ympäri.

Mosa Interiorsin valosydän ja alla "liukuvärjätyt" puukynttilänjalat. Tunnustan, yksi näistä päätyi kotiini.

Ihana töyhtöhyyppä, oranssi harja. Miltä tämä lintu näyttää luonnossa?

Tämä koru, mun kaula - match made in heaven?

Hörähdin höyheniin - ja täällä Destinyssä niitä on!

New York, Uusi Vuosi, cosmopolitan käteen ja jalat tapailevat charlestonia - tämä mekko on kuin tehty siihen!  Hetkinen, lukeeko hintalapussa 'lahjaksi Virpille'?

Zarrossa myydään kaikkea kultaista ja kiiltävää. Tämä marmorikantinen pikkupöytä on sieltä to die for -osastolta.

Weisteen joulukoristeet wanhan ajan malliin. Cameo-korun uusi tuleminen (lapsena luin korumainoksia ja ihmettelin kuka tuollaisia mummokoruja haluaa pitää)

Bye bye! Kuninkaallinen vilkutus hyvästiksi Helsingille - tavataan taas keväällä!