Esite: Puf Pouf!

Hieno jakkarani, joka on vielä sorvausta ja neulomista vailla, tarvitsee myös kirjallisen esitteen. Tässä mitä Illustratorilla sain aikaiseksi yhden päivän aikana:



Kuten näkyy, jakkaralle on nimi keksittynä, sitten on kehitelty oma tuotemerkki ja logo. Jokohan pitäisi pistää patentti vetämään? ;) Esite on toki vielä keskeneräinen, kuten on itse pouffikin, ja tuo kuva tuossa ei muuten ole sitten muuta kuin tyylihahmotelma, eli oma jakkara on ehkä tyyliltään tuohon suuntaan, mutta ei yksi yhteen. Kun istuin on valmis, otamma siitä studiossa kuvat ja ne läiskitään tuohon esitteeseen lopullista versiota varten.

 

Mitä tämä logo muuten tuo teille mieleen? Itse näen siinä valokeilan, joka muodostaa ison V:n. Yksi opettajista näki tässä koiranputkia ;)

 

Tuotekehitysprojekti: istuin

Tammi-helmikuun rutistuksena on suunnitella ja toteuttaa istuin, jossa on tekstiiliä ja puuta. Oikeastaan heti silmieni eteen muotoutui kuva jakkarasta, jollaisen haluaisin tehdä: sorvatut jalat ja neulottu villapäällinen paksusta fanttilangasta. Tätä visiota lähdin sitten toteuttamaan.

Muutama alkeellinen luonnos:

 

Tässä muiden luomia esikuvia, jotka varmasti alitajuisesti antoivat inspiraatiota. Nämä päälliset tosin näyttävät trikooneulokselta:
 

wgsn-hbl.blogspot.com, Cloud stool by Joon You Choi

www.thesundaytimes.co.uk, Claire-Anne O'Brien

thisispaper.com

Homma on niin sanotusti vielä vaiheessa, vaahtomuovi on hankittu ja silputtu muotoonsa, istuinlevy on leikattu muotoon, sorvaamista on alettu opetella ihan real live sorvilla ja pirteänpinkkiä fanttilankaa on tilattu. Ensin mietin helmenharmaata päällistä, mutta you only live twice, ajattelin ja valitsin räväkämmän vaihtoehdon. Jospa ne sorvijalat vaikka olisivat maalatut, ehkä helmenharmaalla, ehkä jollain muulla. Ainakin maalilla saa pikkuvirheet piiloon ;)

Kuva www.lankakissa.net

Isoin homma ehdottomasti on sorvaamisen opettelu ja tukikehikon rakentaminen, sen rinnalla neulomistaitojen elvyttely n. 20 vuoden takaa on lastenleikkiä. Tosin on se sorvaaminenkin aika jännää... Ainakin tuntee elävänsä, kun pitää varoa, ettei vahingossa menetä mitään ruumiinosia tai viilaa yhtäkkiä sormeen uutta kurvia. Samoin hartiat on aika tiukassa paketissa ja tuskanhiki valuu...

Puupokat

Tässä jaksossa seikkailemme puupuolella oman tuotekehitysprojektimme tiimoilla. Puupuoleen tutustuminen aloitettiin tekemällä omat valokuvakehykset. Samalla tutustuttiin vähän työtapoihin, erinäisiin laitteisiin ja työturvallisuuteen.

Alla kuvasarja, jossa 1) olen polkaisemassa leikkauskoneella puurimaa jiiriin, 2) käsittelemätön kehys ja jakkaran istuinlevy muotoon leikattuna ja 3) valmiit kehykset mustaksi maalattuna seinällä.
Helppoa kuin heinänteko! Jiiriin leikatut rimat liimattiin yhteen, maalarinteipattiin, kuivatettiin lämpökaapissa ja hiottiin hiomapaperilla, that's it.
(Paitsi että meille oli valmiiksi uritettu nuo rimat ja näihin ei tullut mitään ripustuslenkkejä tai laseja, passe partoutista nyt puhumattakaan.) Itse teippasin kehyksen seinään kiinni... Useammankin voisi tehdä!

Retrospektiivi: materiaalituntemus

Herregod, multa on jäänyt viime jakson materiaalituntemustehtävä tekemättä! Tässä siis kaksi kutkuttavan kivaa tekstiiliä ja niiden tarkemmat tiedot:

ELLOS: Joanna-matto. Painettu, retrohenkinen kuvio. Puuvillaa. Pesu 40°. Koko 70x150 cm. Hinta: 29,95 euroa.


Tämä matto itse asiassa on jo käväissyt ostoskorissani, eli on viittä vaille matkalla kotiini. Vielä mietin, että mihin sitä tarvitsisin ja voisikohan saada vielä jonkun alennuksen... Matossa kiehtoo ajaton väriyhdistelmä, hyvin trendikäs kuvio sekä ennen kaikkea, painettu kuvio! Matto on siis harmaa peruspuuvillamatto, mutta siihen on saatu ilmettä kummasti painamalla valkoisella tuo "pilvireuna". On se kyllä ihana, mutta vähän lyhyt, vain 150 cm pitkä... Jotain tällaista voisi myös itse painaa kankaalle tulevissa projekteissa. Kiva idea, että mattoon voi ylipäätään sotkea painotekniikkaa.

Toinen tekstiili, jota olen kuolaillut viime aikoina, ja jossa myös on ostopäätös siinä hilkuilla, on tämä H&M:n torkkuhuopa. 

 Kyseessä on jakardikudottu torkkupeitto, joka on kylläkin 100 % akryylia, eli täyttä tekokuitua. Hinta 29,95 euroa ja koko 130 x 170 cm. Pestään 40 asteessa. Kuvio on nyt hyvin ajankohtainen, vaan kestääkö se miten aikaa? Onko se kohta auttamattomasti NIIIIIN 2014?

Retrospektiivi: punaisten sydänten vesileikkausta

Eräänä syksyisenä päivänä kävimme metallialan pajalla katsomassa miten vesileikkaaminen tapahtuu. Vesi tulee niin paineella, että se leikkaa, vaikka ajatuksena se tuntuukin oudolta.

Tarkoituksena oli leikata nopeasti ja kätevästi 250 huopasydäntä niin että ovat kaikki peräti samankokoisia. Ihme ja kumma, tämä myös tapahtui. Samalla sain idealampun päähäni - huovan aluspahvista tuli samalla leikkauksella kätevästi pahvisydämiä, mihinkäs niitä voisi käyttää, ahaa! Keräsin märkiä pahvisydämiä tuotteideni hintalapuiksi ja kuivattelin niitä sitten koululla. Hyödyllinen päivä siis!

Mutta tässä vesileikkaamisen kiehtova maailma kuvina:

Kaikki alkaa tietokoneesta ja piirto-ohjelmista. Piirretään sydän, duunataan viiva mahdollisimman yhtenäiseksi, jotta kone ei töki. Sydämen yläosaan tulee ripustusta varten reikä. Se on helppoa kun sen osaa! Me muut katselimme sivusta ja yritimme ymmärtää.

Sitten kone optimoi 250 sydäntä huopapalalle, jotta tulee mahdollisimman vähän leikkuujätettä.

Päivillä on hymy herkässä ja kaikkien huopasydänten äiti sylissään

Tässä odotellaan vesileikkurin käynnistymistä yhtä hartaasti kuin ensimmäistä kuulentoa...

Kaunista industrial ambienttia...

Nyt se tapahtuu, ensimmäinen sydän leikkurista ulos. Koska kyseessä on vesileikkuri, huopasydän on märkä - ja lämmin. Se sykkii!

Paparazzit koneen äärellä

Det är här, så härlig!

Nyt niitä tulee tuutin täydeltä, huomaa vesihöyry

Pauliina ja Sini sydämen asialla ;)

Retrospektiivi: maton kudonnan alkeet

Kolmosjakson matonkudonnalle kävi lopulta vähän ohraisesti: ensin neiti Karjalainen kaatui kipeänä sänkyyn ja pysyi siellä viikosta toiseen ja toisekseen myös itse koulurakennus sairastui ja se pistettiin pakettiin. 

Kävi ilmi, että koulumme sisäilmassa on ongelmia ja se johtuu 6 vuoden takaisesta rakennusvirheestä, eli perinteisesti lattiamateriaali on asennettu liian märän alustan päälle ja se on alkanut elää siellä omaa elämäänsä. Jos oikein muistan tutkimusraportista, siellä oli 2-etyyliheksaetanolia eli jonkin sortin alkoholiyhdistettä hengitysilmassa ja se on aiheuttanut pitkin syksyä ja varmaan jo aiemminkin oireita tiloissa oleskelleille. 

Nyt on matonkudontaluokka siis NO GO -aluetta ja siellä on minun mattoriepuni odottamassa parempia ja terveempiä päiviä, niin tekijälleen kuin ympäristölleen.

Sillä välin kun odottelemme remontin valmistumista (loppukevät suurinpiirtein), tässä mitä matonkudonnassa kerkesi syksyllä tapahtua. Olin vain turhan kiireinen myyjäistohinoiden kanssa ja lopulta liian sairas raportoidakseni näistä aiemmin, siksi siis retrospektiivi edellisen jakson tapahtumiin.

Tässä pistellään lointa pirtaan

Opettaja näyttämässä aloitussolmujen tekoa

"Konehuoneessa" tapahtuu eli miten polkuset solmitaan

Ylä- ja alapolkusten solmimisjärjestys pitää miettiä tarkkaan, jotta kutoessa viriö avautuu kunnolla.

Silmä tarkkana kun opettaja näyttää miten lankahommat hoidellaan.

Polkusten sidonta katsotaan paperille tehdystä suunnitelmasta. Tässä on kyseessä palttinakudossidonta.

Ope ja Jasmin niisimässä, eli pujottelemassa loimilankoja niisilankojen läpi.

Tässä on hoidettu niisiminen ja pirtaaminen (pirroittelu?)

Kuinka ollakaan, valitsin mattooni fuksianpinkit loimet. Tässä ne on luotu loimitukille. Komean näköistä, vaikka itse sanonkin!

Menekkilaskelmien mukaan 74 loimilankaa tarvitaan 80 cm leveään mattoon ja laskuissa pysyy mukana kun käyttää "laskutikkua", eli eriväristä lankaa, jolla merkitään aina 10 langan nippu.

Mattoa valmiina 35 cm. Ei niin, että olisin mitannut...

Yksityiskohtaa "valmiista" matosta: valkoiset, harmaat ja valkoharmaat raidat vuorottelevat ja fuksialoimilanka seikkailee sekä loimessa että kuteessa. Pitkään tuumailin ja fundeerasin ennen kuin tähän päädyin. Paree olla hyvä...

Jotta matto pysyy koko ajan saman levyisenä, käytetään apuna pingoitinta, jolla mattoa levitetään.

Harjoitusmattoni valkoisella loimella, leveys vain 25 cm

Harjoitusmattoonsa jokainen kokeili eri materiaaleja ja tekniikoita sitä parasta etsien, tässä omat kokeiluni. Oli niin vaikea päättää!

Oma työpiste, tästä jatketaan jossain vaiheessa