Lopulta kuitenkin kaikki ihanat kangasoptiot kaatuivat budjettisyihin ja päätin käyttää jemmaamiani verhoilukankaita omasta kaapista.
Tällaista siellä on ollut ja tässä oma tuolini eri vaiheissaan:
Katsokaa tätä kaunistusta ysärikuosissaan. On se kumma, ettei kukaan muu ollut tappelemassa tästä kanssani SPR Kontissa... ;) Kolmekymmentä euroa ja yhtä taksimatkaa myöhemmin tuoli oli minun ja aloin purkaa sitä osiin jo samana iltana.
Sinipunaisen tulppaanimeren alta löytyi hempeää kukkakuosia — molemmat ihan vääriä kankaita verhoiluun, enkä puhu nyt pelkästään kuosista.
Kolmas kerros oli aikaslailla kivan näköinen 50-luvun vihreä samettikangas, joka miellytti siinä määrin, että kriiseilin tuolin uudelleenverhoilun kanssa — viitsiikö tätä ollenkaan vaihtaakaan?
Mutta kun näin lopulta, mitä kaikkea **skaa tuolin sisältä löytyi, olin vain iloinen, että päätin pistää kaiken uusiksi. Viimeinen, alkuperäinen kangas oli sinistä ruuturaitaa ja vanha vaahtomuovi oli jo lähestulkoon tullut osaksi puuta symbioosin kautta. Pepun alla oli siis pelkkää purua, ilmankos oli niin kova istua...
Kun on neljät päälliset tuoliin niitattu, niin niittimäärä olisi lähestulkoon yltänyt Turusta Saloon ja takaisin.
Tässä satulavyön kiinnitystä Katrin tuoliin, otin havainnekuvia myöhempiä projekteja varten.
Erityinen työkalu tarvitaan vöiden kiristykseen.
Sitten ristiin
Oman tuolin kohdalla eka rakentava työvaihe kaiken purkamisen jälkeen oli istuinosan uudistaminen aluskankaalla. Pääsin taas paukuttamaan paineilmanitojalla!
Seuraavaksi laitettiin lisää pehmustetta ja korotettiin käsinojia, jotta yllän niihin nojailemaan paremmin. Vaahtomuovit kävin hakemassa Muovikumista ja unohdin pyytää opiskelija-alennusta...
Selkänojan pehmustamisen ja päällystämisen jälkeen koottiin tuoli hetkeksi
Taustalla Lotta ja verhoilija Anne jousien kimpussa
Ihanat tuolit ilman päällysteitä ja puuosat puhdistettuna
Tämä sprayliima oli kova sana vaahtomuovin kiinnityksessä
Käsinojia varten piti tehdä kaavat, jotta osaisin leikata ja ommella kankaan oikein. No, meni melkein oikein... Ainakin toisella kerralla.
The Moulinexin leipäleikkuri, jolla vedeltiin vaahtomuovia näpsäkästi. Leikkuuvuorossa Jenni
Käsinojat vanutettu
Enää puuttuu käsinojien päällystys ja istuintyynyn teko. Kyllä siitä vielä tuoli tulee!
Mielenkiintoista puuhaa, olisi hauska joskus oppia itsekin verhoilemaan. Ja ah miten ihastuttava tuo päällimmäisenä ollut kuosi... Miksi ihmeessä halusit vaihtaa sen?! :D -Helena
VastaaPoista